tiistai 6. joulukuuta 2011

Yksi tykkää, toinen ei

Lumesta, nimittäin. Koiruus nauttii, kolaaja ja kuvaaja ei. 

Kuvassa ei siis ole mikään raato vaan matalassa hangessa ilakoiva elikko.


Lähikuvia ja salainen, kiltti ystävä naapurista:





Arvaa kuka?

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Jos joku on alkanut epäillä...

...täytyy todistaa, että koira on edelleen kotona:). Pitkän pitkästä aikaa nautimme oikeasta vapaasta viikonlopusta ulko-olemisineen. 



Olja kasvattaa karvaa Enon näyttelyä varten - muuten alkaa jo näyttää hyvältä, mutta häntä palautuu ennalleen aikalailla hitaasti. 

Pihapiirin viereen muuttanut huimanrohkea oravanpariskunta tunkee lähelle ja mittauttaa nyt jatkuvasti turva-aitamme korkeuden ja kestävyyden. Saattaa olla, että pian tarvitaan lisävarmistuksia. 



keskiviikko 30. marraskuuta 2011

torstai 24. marraskuuta 2011

Puuta heinää...

Tähänhän se on aika mennyt, joten harrastustoiminta ja sen dokumentointi ovat jääneet vähälle:


 Pyörähdettiin kuitenkin Lieksassa Oljan kanssa ja saatiin kuva marraskuun lopun orvokeista. 




 


keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Hectoria mukaellen:

Nyt kivet jäätyy, vesi hiljaa kalpenee.

...ja aamujen tuulinen hämäryys tulee aina niin yllättäen (tämä ei ole Hectoria).

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

maanantai 10. lokakuuta 2011

Boooooooooooring...!

Tässä elämänmenon koko kuva:


Voishan sitä tuolla portin toisellakin puolella välillä pistäytyä, tuumii Olja.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Loppukesän illat

...ovat pimeitä ja viileitä. Lauma alkaa kokoontua sisätiloihin, vällyjen alle ja päälle. Ja niin ramaisee.


sunnuntai 7. elokuuta 2011

Ville Valtava ja Mati Matala

Kesävieraina Enossa tänään sunnuntaina:

Ville Valtava:


Ja Mati Matala:


Kunnioittava välimatka:











torstai 28. heinäkuuta 2011

Korpivaelluksella

Tässä heinäkuun päätteeksi Olja seurueineen vaelsi koko Kaltimon kierron -retkireitin. Kyllä neljällä jalalla pääsee huomattavasti ripeämmin vaarojen rinteitä ylös kuin kahdella.Alaspäin mentäessä kahdellakin pääsee hyvin.


Mustavaaran "kahvituvalla" kelpaa tauotella:


Ja kuinkas sitten kävikään - kaunis kesäpäivä kääntyi rankkasateeksi ja pään päällä jyliseväksi ukkoseksi.Eipä Oljaa ukkonen hetkauttanut mitenkään, enemmän harmitti, kun Kaltimon kierron tieosuudella piti kulkea hihnaan kytkettynä. Mutta kyllä sitä vettä tuli!


"Kesä märkänsä kuivattaa" - vai miten se meni? Suppuranlammen laavun nuotiotuli ja aurinkoinen tuuli pelastivat, mitä pelastettavissa oli, ja matka jatkui. Välillä juosten, välillä huilaten.Ja kuivan kesän ehtyneistä puroista juomavettä etsien...




sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Sesonki?

Nyt ovat sitten metsäkävelyjen luonne ja sisältö muuttuneet vuodenajan sesonkia vastaaviksi. Oljalla on miettimistä, kun matka ei etene ja kun joka mättään kohdalla pitää pysähtyä kykkimään.




perjantai 22. heinäkuuta 2011

Onnistuneen oopperavisiitin jälkeen...

...piti taas käydä pulikoimassa. On siinä lapinkoiralla olemista, kun mittarissa on +34. Tässä kuvakertomus kesäillan Hiirenniemestä. Kuvat otti Anni ja leikkikaverina toimi Jussi.

Aluksi piti näytellä hihnassaoloa, kun rannan liepeillä oli muitakin. Olimme nimittäin taas siellä "ei-koiria-tänne" -rannalla. Tosin olemassaolomme ei tuntunut erityisemmin häiritsevän ketään, päinvastoin.


Ja uiminen on sitten oikeasti mukavaa! Kiitos Unalle uimakouluopetuksesta! Aallokko, aallokko kutsuu.


Uitettu koira... se klassinen? Ja liian lihavako?


Kunhan vähän puistelee...


Ja sitten lisää puistelee...


...onkin valmis vaikka Reviirin keskiaukeamalle!


Ja pian uudestaan jorpakkoon. Nyt jo illaksi tyyntyneeseen veden eliksiiriin.



Tuon kyllä kepin vaikka sukelluksista, jos tarve vaatii!


Kiitos uintiseurasta!


Minäkö muka uimaan...?Viiru ja illansuun auringonvalo:


Musti (tai Mirri) ja ruokapöytä...


Iltajumppaa:


Kyllä tarkenee!

Ps. Tässä vielä Irenen lähettämä kuva oopperamatkaltamme. Kenenkäs koira se Olja nyt taas olikaan...? Oljan mielestä on olemassa ihmisiä ja Oikeita Ihmisiä. Tämän kuvan on näköjään ottanut Esko.










torstai 21. heinäkuuta 2011

"Onnellinen päivä paratiisissa..."

Olja kävi Savonlinnassa oopperamatkalla mukavassa matkaseurassa. Suuren suuri kiitos Terhille ja Terhin perheelle, jotka tarjosivat Oljalle ja Oljan seurueelle oopperaystävyyttä, oopperavieraanvaraisuutta ja kaikkea muuta oopperamakoisaa. Oopperayösaunasta ja oopperakuutamouinnista puhumattakaan. Seurue sai viettää iloisen, kesäisen ja akkuja lataavan kesätuokion sinisen Saimaan liepeillä, kesäeläjien paratiisissa. Myös Olja nautti täysin siemauksin... oopperamansikkakakustakin...


Ehtoisa oopperaemäntämme ja koiraystävä:


Ennen Olavinlinnaan lähtöä pidimme tieteellisen ja akateemisen palaverin. On se rankkaa. Huomatkaa, miten Leila näyttää aika nuorelta, kun hänellä on silmälasit ja oopperahymy päällä.

Linnassa sitten jännitti... eläydyttiin ja keskityttiin. Olja jäi "pihhaan makkoomaan".




Juankosken poika oopperassa, siistiä!

Öisen tieteellisen palaverimme keskipiste:

Ja sitten lyhyen kesäyön (melkein Putkinotkon maisemissa muuten) jälkeen leikittiin turisteja oopperakaupungissa. Oltiin aika häikäistyneitä kaikesta siitä hulinasta, me maalaiset.


Savonlinnassa koira olisi päässyt sisälle vain Nordea-pankkiin:). Onneksi varjoa löytyi terassien kupeelta:


Päivävierailulla Olavinlinnaan löysimme otuksen, jota Olja pelkäsi ihan kunnolla. Se  pelottava on siis tuo taustalla oleva outo hahmo, ei etualalla kameroineen kykkivä.


Esko "Karppinen" karppaa lörtsyä Etelä-Savossa, silleen pohjoissavolaisittain:



Kiitos kaikille mukaville oopperaihmisille mukavista hetkistä - myös Oljan puolesta! Ensi vuonna lähdemme uudestaan. Olemme perustaneet oopperakassan, johon alamme säästää rahaa, ensi vuonna näes täytyy mennä katsomaan ja kuulemaan kolmea oopperaa. Kassan pohjamuna on tänään Olavinlinnan puistosta löytynyt viiden sentin kolikko. Siellä se vielä yksin koettaa kilistä.

Miten muuten mahtaa pesämunallemme käydä, jos euro romahtaa??? Apua! Nyt kreikkalaiset ja portugalilaiset skarpatkaa!