Tähtiseuraa

Tähti-koira jäi Oljan luokse kyläilemään, mukavan kesäillan jatkoksi. Hyvin tytöt tulevat juttuun.

Hän on niin pitkä ja kapea... Missimitoissa?

Ja tässä sitten muita tärkeitä ystäviä:

Juhannuksen raameja, sinisiä aamuhetkiä

Hmmmm.... pitäisköhän meidän alkaa vaihtaa maisemaa - elämä niin toistaa itseään, näköjään?

 

Tosin ne paikat, joissa vuosi sitten istuskeltiin, ovat nyt veden vallassa:

Kesäiset tienreunat ovat kauniita aamukävelyjen kulisseja, vaikka kuinka lupiineista motkotettaisiin.

Metsä on nyt niin täynnä lintujen lapsia, että on viisainta urheilla urheilulle varatuissa paikoissa. Ja Enossa näillä areenoilla ja viheriöillä ei kyllä isompaa tungosta ole. Tänä vuonna ei edes myyrien armeijaa.

 

Enolaisen urheilun koko kuva...?

Tänään nähtiin sekin ihme...

...että Olja hätääntyi jostakin ja alkoi haukkua hermostuneesti.

Tämä vieras ei vielä sitä aiheuttanut:

Päinvastoin: mukava oli tavata ja kuljeskella yhdessä Kanavarannan kesäisen kylmissä maisemissa.

Mutta mutta... mikä ihme tuo on??????


Hui hirmuista - miksi sinulla on niin suuri pää...?


Amerikanakita Samu oli Oljalle liikaa - sitä piti haukkua aidan takaa ja melkein jopa murista... aika uhkarohkeasti kyllä noin ison pojan edessä.

Mutta kukas se tässä on...?

Tänään saimme tutustua aivan ihmeelliseen kokoelmaan pieniä uusia juskankankaalaisia. Oivoi. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...

...Ja sieltä, sieltä hän kömpii meitä kohti ja suoraan sydämeen leimansa lyö...:

...tosin valveillaoloa ei kestä kovin kauan ja vähän täytyy huilata siskon/veljen kyljessä. Oikealla Tuike. On se...

Ja nyt sitten odotellaan Juskankankaan tuomiota. Toiveikkaina.

Yhtä juhlaa...

...on tämä alkukesä ollut meille metsää rakastaville: tänään päästiin Luonnonystävien matkaan luonnonkukkapäivän retkelle Kolvananuuron vehmaisiin maisemiin. Kasvillisuus on jo nyt sellaista, että matalampi porukka meinaa peittyä vehmaaseen vehreyteen.

Onneksi välillä saadaan näköhavainto: tallella on.

Lammen rannan tuntumassa ystävällisiä jalkoja ja mukava koiruus:

Jotain kasvejahan tässäkin on, ei jaksa muistaa, mitä...

 

Ihmeen ketterästi matka taittui haastavasta maastosta huolimatta. Olja kiittää, että pääsi taas mukaan!

Yökyöpelinä Kaltimonkierrolla

Yksi kesän kohokohta meille Get a Life -tyypeille: kesäkuinen yön yli -vaellusretki tehtiin Luonnonystävien ystävällisessä seurassa 15.-16.6. välisenä yönä klo 20.00 - 4.00. Oli se taas elämystä toisensa jälkeen.

 

Matkan varrella ohitetaan aina eräs hirvikoirafarmi - eikä Oljalla ole siinä kohdassa mitään ongelmaa (toisin kuin niillä häkissä olijoilla).

Liehuhäntä luontoretkeilee:

 

Neljällä jalalla kalliot vallataan helposti. Kaksijalkaisten ponnistelusta pitää välillä olla vähän huolissaan:

Nyt on sitten taas punkit koottu sen seitsemän vaaran rinteiltä... Mutta uutta retkeä jo odotellaan! Oli taas niin mukavaa.

Kulttuuria rannan tuntumassa

Tänään olimme Oljan kanssa osa Louhiojan Ajatusten polun avajaisväkeä. Ranta aukesi runoiksi:

Olja sai taas haluamaansa huomiota ja pienten käsien taputtelua yllin kyllin.

 

Täälläkin joki on noussut metsään - ja nostellut veneitä tullessaan:

Ja puihin on kasautunut lemmenlurituksia, vihreän runogallerian puitteisiin:

Kesä on niin siisti!

Aina tapahtuu ja päiviin osuu iloisia yllätyksiä - kuten tänään Ala-Koitajoen koskimaisemiin suuntautunut iltapäivävaellus.

Rupukkavaaran rinteillä: Ikihongat humajaa.

Koskenpartaat ovat louhikkoiset ja epätasaiset, mutta siellä loikimme kuin gasellit, no problem.

Retkiseurana Aino ja Eelis:

Taukopaikalla nuoret lempiväiset itikoita paossa, ja eräs ketterä koira keskellä jokea:

Hän kulkevi kuin yli kukkien, hän käy kuni sävelten siivin...

Alkukesällä purokin iloitsee ylenmäärin. Kiitos kesäpistäytyjille iloisesta iltapäivästä!