lauantai 28. joulukuuta 2013

Kävelyäkävelyäkävelyä...

Viime aikoina on kävelty paljon, tuntitolkulla - emännän lääkehtimiseksi: surusaapastelua, kiukkukävelyä, tottelevaisuustallustelua... Liekö kellään ollut noilla retkillä oikein mukavaa, mutta tapoja on opittu ja lyhyellä hihnalla sivulla kulkevat vahvat ystävät pitävät kaksijalkaista hyvin pystyssä liukkailla teillä.

Tänään kuitenkin oli toisin - luovuimme tiukasta armeijakurikulkemisesta ja irrottelimme kunnolla Uimaharjun Kruununkankaan metsissä. Olipa mukavaa ja taas saatiin huomata Juskankankaan koirien ääretön viisaus ja vilpittömyys - tosin Oljan korvissa on edelleen pientä valikoivan kuulon ongelmaa... ei pahasti kuitenkaan enää. 

Kuvassa sydäntalven 2013 metsää - jäkälän peittämä lumeton rinne vaelluspolun varressa. Ikääntyvästä mökkiasujasta on mukavaa, kun ei tarvitse tehdä lumitöitä eikä lämmittää uuneja ylenmäärin, mutta luonnon tasapainon näkökulmasta tilanne ei taida olla kovin lohdullinen:


Tuike jos kuka hallitsee luoksetulon - sen kuvaaminen ei vain koskaan onnistu. Jos kuvan nappaa ajoissa, tulijaa ei juurikaan näy, mutta jos yhtään myöhemmin, koiran vauhti on jo vienyt sen pois kuvasta:


Tuolla tullaan molemmat:


Enolaisessa murteessa on sellainen sana kuin kukertava - kun ei oikein tiedä jonkun asian väriä, se on kukertava. Tässä ruskeankukertava eläin:




 Ja se Lady in Black (la femme fatale):



sunnuntai 8. joulukuuta 2013

torstai 5. joulukuuta 2013

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Lumitöitä...

... ja apulaisia:


Neljä seuraavaa kuukautta sitten tätä luontoaktiviteettia. Hm.



P.S. Näyttääpä Tuikkeen selkä pitkältä kun karvat ovat vähissä.