sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan...

...kevättalven käännös, kirkkaiden, melkein sinisten hankien aika, auringon helmien valaisema metsä. Ja siunatut lumikenkäilijät, jotka avaavat pehmeitä reittejä meille tavallisille metsäkahlaajille! Jos Pahvitehtaan metsän valloittanut raha ei olisi sulkenut siellä reittejä, emme kenties olisi niin perusteellisesti tulleet tutustuneiksi Vallisärkän ja Karhunsalon maastoihin ja maisemiin. Siis jos jotain positiivista hakemalla hakee...

Tänään auringon lämpö ulottui jo meidän metsiimme asti. Vallisärkältä on hyvä lähteä liikkeelle, ensin valmiiksi avattuja reittejä, sitten lumiseen umpimetsään sukeltaen.

 

Helmin kuukausi helmeilee:


Tänään tapahtui pari hyvältä tuntunutta asiaa: minä huomasin Oljan ja minun välistä (ehkä about 20 metriä) sännänneen pupujussin, mutta kumpikaan koirista ei lähtenyt sen perään. Varmasti huomasivat. Lisäksi, jossain Karhunsalon uumenissa linjanmyötäistä lumipolkua kulki mies lapinkoiraukkelin kanssa. Kaikki koirat olivat irti, mutta kukaan ei sännännyt kenenkään muun kuin ihmisensä luo. Luottamusta herättävää.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Vihdoin ja viimein...


...pääsimme kevättalviseen metsään - viikonlopun viettoon jonnekin taipaleitten taa, monenlaisten metsien maisemiin ja kinosten keskelle. Värit eivät kuitenkaan ole vielä palanneet lumiseen maailmaan.

Ei sen kummempaa, kuljettiin ja kehkeydyttiin, herättiin elämään ja päätettiin tehdä sama retki huomenissakin, heti aamun valjettua. 


Toivottavasti meille ei käy kuten näille, jotka "vuosien kuluessa kasvoivat erilleen toisistaan":


Ennen tätä viikonvaihdetta on enimmäkseen pällistelty kotipiirissä, välillä keskenämme, välillä vieraitamme - vuoroin - viihdyttäen: