sunnuntai 29. toukokuuta 2022

"Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti?"

Nyt eletään taas sinivuokkojen ja rentukoiden pian ohi vilahtavia loppukevään päiviä - oi kun kestäisivät kauemmin! 

Tätä nykyä metsäkävelyt täytyy jo suunnitella sen mukaan, että Olja jaksaa kotiinkin. Samoilla Valliksen poluilla kuitenkin edelleen. 

 

Alkumatka joudutaan nykyisin kulkemaan hihnakurissa; Vallikselle on ilmaantunut frisbeegolf-porukkaa. En oikein tiedä, onko se hyvä vai paha - mukava, että on toimintaa, mutta aikamoiseen kuntoon särkkä on saatu tallattua. 

Korvasienet kasvavat kuitenkin entisillä paikoillaan - ja lupiineille näyttää edelleen riittävän kasvualustaksi kuiva hiekka:


"Mä tunnen vaaras ja vuoristovyös." Tosin edelleen suuntavaisto petti ja välillä löysimme itsemme Ahvenisentien reunasta. Sinne joku valopää oli levitellyt runsain mitoin erilaista McDonald's-tavaraa. Ei taida vielä maailmassa isoa ruokapulaa olla?

 

Tänään oli pitkän kuivuuden jälkeen sen verran kosteaa, että etanasetäoletettu oli lähtenyt ulostelemaan. 

 

Katsotaan, minkälainen retkikesä tästä tulee. Kaltimonkierto kutsuu, mutta sitä Olja tuskin enää jaksaa? Eilen tavattiin jo eka punkkikin.
 




sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Talven sydämessä

Lumi saartaa meitä enemmän ja enemmän ja maailma pienenee sen myötä. Sohva kuitenkin hommattiin vähän isompi. Olisihan tuossa tilaa vaikka kolmannelle koiralle? Aamuhämärää:

Ulkoilukin on viime aikoina ollut lähinnä lumen lykkimistä edestakaisin. Välillä se tympii oikein kunnolla, mutta lumen estetiikkaan on vaikea suhtautua kielteisesti, niin kaunista on taas ollut. Ihan kuin kulkisi jossain kuvassa tai sadussa.

Vakiovieraita (vielä vanhalla sohvalla):

Kevättä odotellen: