Leimu on pieni koira, mutta se toi tullessaan uudenlaisen elämän. Sellaisen, jossa pitää käydä kaupassa, miettiä ostoslistaa, muistaa ruoka-ajat ja lääkkeenotot. Tiskata kippoja, luututa nurkkia. Ulkoilla säännöllisesti. Nythän meillä ollaan kuin ihmisissä kuunaan.
Olja-rukka on edelleen valopäänä. Uupunut taudissaan ja kenties lääkkeissäänkin. Tänään jo luulin että siltä henki loppuu vaan ei loppunutkaan.