Ei vapaata vangita voi?

Parin häkkipäivän jälkeen Lainatyttö, musta pantterimme päästettiin elämään normaalia elämää osana isoa laumaa. Ekaks hän taisi huomata, että tässä talossa ei viherpeukaloita asusta...

Sitten piti oppia, että mökki tärisee vähän päästä kun juna porhaltaa ohi, ikkunaan on syytä kiivetä kerran jos toisenkin illan mittaan: 

Mutta täällähän on toinenkin musta pantteri - Viiru (kaksoskombinaatiosta Viiru ja Pesonen) from Jähmätorvi. Varovaista mutta rauhanomaista tutustelua:

Entäs sitten nuo piskit... pian Lainatyttö taisi tulla siihen tulokseen, että kissan tehtävä maailmassa ei ole väistellä koiria. Hyvin aletaan kaikki mahtua samaan tilaan ja kuvaan!

 Noinkohan Tuike ja Olja enää pääsevät sohvalleen ilman erityisneuvotteluja?

Lainatyttö muutti meille...

...ja huomasi vähitellen, että täällä asuu muitakin...

Aloittelemme ystävällisen tutustelun aluksi kaltereiden välistä - Meillehän saa tulla...

Black Panther... nuoruutemme idoli. Yksi monista.

Lasten kera

...pienesti, tiiviisti ja sotkuisesti:

Joku on nukkunut vuoteessani...:

Käyttäytymiskävelyä

Punaisessa mökissä joko koirista on tullut pahankurisia tai emännästä nipottaja - todennäköisesti on päässyt tapahtumaan tuo jälkimmäinen. Käytöskoulun alaluokilta on pitänyt taas lähteä ja ihmistenilmoillakävelyä treenata. Pitkät iltalenkkitaipaleet Karhunsalon maisemissa alkavat tepsiä, osittain ainakin. 

Tänään kokeiltiin puolikuristavia, myös kurjuudenkuningatar Oljalle. Punainen niin pukee häntä...

Syksyisen kylätien kauneus lieventää vähän narun toisessa päässä tempoilevan opettajan turhaumia:

Palava pensas? Ja lupiinin vastaus kysymykseen: Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään?

Nyt tuli vahinko...

Edellinen blogipäivitys sieniasioista kuuluu oikeastaan Enon Luonnonystävien blogiin, ei tänne koiruusosastolle. Mutta ei jaksa siirtää, olkoon tuossa...

Ks. http://enolaiset.blogspot.fi/

Sienten haistelua

Kalliojärven suojelualueelle tehty sieniretki onnistui mainiosti: 16 sienestäjää löysi kaikenlaista nysvälulleroa ja tappitalleroa. Helinä-ope jakoi auliisti osaamistaan, ja ainakin kehräsieni tuli tutuksi ja jäi mieleen. Nyt pannut porisemaan!

Liikkeelle:

Liikkeellä, isot ja pienet:

Siistillä repulla, suurin odotuksin...

Mikähän sieni tuokin mahtaa olla? Koralli?

Taukopaikalla matalan auringon loisteessa:

Syyslampea, tyyntä ja levollista:

 Ja rinne lammelta laavulle:

 Kuka kumma tällaista tekee?

Kiitos retkiseurasta ja tapaamisiin luomakunnan sunnuntaina!

Ystäviä, tuttavia

Nelijalkaisia, pitkin ja poikin, sikin ja sokin (Hilla, Jerry ja Vesna):

Syötä mulle, sanoo Jerry. Josko söisin itse, tuumaa Hilla: