Terveiset talviseminaarista...

... Savonlinnan Hannoniemestä, nyt Olja ja Tuike pääsivät mukaan. Saimaan jäälle, jään alla humahtelevan Saimaan lauluun.

Kivat koirakansalaiset

Tänään sinertyvässä aamuhämärässä koettiin taas hieno hetki: aamulenkillä omaa katua kuljettaessa ja naapurin ohi mentäessä tavattiin Enon Eräherkkujen Nunu-kissa, joka istuskeli hangessa pihareviirinsä reunoilla. Siinä sitten pysähdyttiin sanomaan äänettömät huomenet, vähän aikaa katseltiin kaikki toisiamme. Nunu istui hiljaa paikallaan (metrin päässä Oljasta ja Tuikkeesta) - koirat seisoivat ja katsoivat. Sitten jatkettiin rauhassa matkaa, ääntäkään päästämättä, yhtään nykäisevää liikettä kohti kissaa ottamatta (joka jäi tyynen levollisesti istumaan paikalleen).

Onkohan Eräherkkuihin perustettu Esikoulukin?

Hoitokoirina

Siisteintä Oljalla ja Tuikkeella taitaa olla silloin, kun Päivi lähtee työmatkalle ja koirat pääsevät hoitoon naapurin ihmisten seuraan. "Herkkua on siinä monenlaista..." - ja monta rapsuttajaa. Kohta ei lenkillä enää päästä naapurin ohi ilman, että menisivät suoraan sinne. 

Tuike leikkii nöyrää:

Ja leikkii kissaa:

Olja leikkii sylikoiraa:

Sonjan paikalle meni? Kuvat on ottanut Enon Eräherkkujen isäntä. Päivin perhe kiittää kuvista ja hyvästä hoivasta.

Enon Eräherkkujen talvitarjoilua

...tyytyväiset asiakkaat tyhjäksi nuollun kupin ja täysien vatsojensa vierellä. Oisko jotain sisäfilettä taas ollut- tai ehkä metsäkaurispateeta.

Kuvaajana Sonja.

Kuudestoista tammikuuta satakieli viserteli...

...ja niin edelleen (Arja Saijonmaa). "Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen."

Talvi on tullut Narniaan, joka alkaa näyttää itseltään. 

Aamuyön kävelyllä kuu teki maailman ihan siniseksi. Mutta ei se sininen kuvaan tarttunut...

Talven kaunista pehmeyttä rikkoo jatkuvasti kiukkuisessa äänessä oleva vieraamme. Muuten elämä olisikin ihan "kohillaan".

Ei vielä sittenkään maltettu...

...käynnistää työarjen päiväjärjestystä vaan mentiin metsään, ei voitu vastustaa. Näin selkeänä kuljettavissa on Kaltimonkierron polku:

Metsän riemukaari ja Queen Olja:

Joku tärkeä haju (You have mail?):

Talvinen lehtikuusimetsikkö - kolkko on - mistä se tänne keskelle ei-mitään on syntynyt?

Entä merkitseekö Karhuvaara karhuvaaraa...?

Päättyy joulu vaikkei kenkään sois...

...ja loma-aikaan harrastetut pitkät maastokävelyt vaihtuvat pikaisiin aamurinkeihin. Mutta tänään vielä päästiin iloitsemaan talvisesta (?) metsästä Karhunsalon ja Kaltimonkierron maisemissa. Että teki hyvää meille kaikille!

Lunta riitti juuri ja juuri syötäväksi. Karhuko tuolla muuten kylkeään kääntää...?

Kesäinen irrottelumestamme - avoinna myös tammikuussa 2014! En kyllä muista ennen meidän tammikuussa Kaltimonkiertoa kulkeneen.

 "Metsän reuna on vain vihreä ovi" (Risto Rasa?)

Ja syvänvihreä kuusikko on aina yhtä lohduttava vastaanottaja:

Miten sitä aina erehtyy luulemaan olevansa ainoa näissä metsissä kulkeva...?

Putkahdettuamme ulos metsästä Vallisärkän poluille vastaamme tuli kolme hyvin aggressiivista nuorta saksanpaimenkoiraa taluttajansa kanssa. Kyllä olivat vihaisia mutta päätimme silti kävellä niiden ohitse. Voi autuutta - ihan hiljaa ja tempomatta mentiin (jos ei oteta lukuun Oljan hyvin matalaa pientä murahdusta tyyliin "antakaas olla..."). Emme kääntyneet katselemaan taaksepäin moista käytöstä, mutta ulinasta päätellen noita koiria kuritettiin oikein kunnolla ja mietin, että mahtaa niistä kasvaa vihaisia isoja schäfereitä tähän maailmaan, taas kerran.

Pakko oli taas yhtyä naapurin kiltin sedän (joka tuli kotitiellä vastaan, ei Eräherkkujen setä vaan se toinen) sanoihin: "On nää niin hyviä tyyppejä nämä koirat." Ovathan ne, taattua Juskankankaan laatua:).