Viime yönä osallistuimme Oljuskan kanssa Enon Luonnonystävien keväiselle pöllöjenkuunteluretkelle. Kyllä alkaa olla pakko uskoa Katselmustuomarin luonnehdintaan Oljan luonteesta: niin hienosti koira käyttäytyi joukossa, jossa oltiin vähän väliä hiirenhiljaa ja kuunneltiin, josko jossain pöllö huhuilisi. Yönuotiollakin käytös oli kympin arvoista, vaikka makkarat rivissä hiillostuivat...
Nuotiokuvasta tuli vähän samea (pimeä ja savuinen metsäpirtin piha), mutta siitä on huomattavissa kuitenkin kohteliaasti makupalaa (dieetin kunniaksi) toivova luonnon ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti