Tänä aamuna näytimme Tuikkeelle lisää tärkeitä paikkoja. Myös niitä vaaransellaisia.
Hyvin kuitenkin pärjättiin taas. Olja on ottanut paljon vastuuta siinä, kun yritämme Tuikkeelle osoittaa, miten meillä elellään.
Luminen talvi ja vetinen kesä ovat saaneet jatkokseen vesisen syksyn. Jotain muutakin voisi jo vaihteeksi olla tarjolla...
Riistaparkki, syksynvärinen - kuin Äiti Maa (...hm... miettii feministiä leikkivä):
Tässä päivänä muutamana yritimme päästä pois ruuhkaisesta Jyväskylästä. Kokemus oli ahdistava, ja autokin kuumeni myötätunnosta. Enossa kävellään tällä hetkellä kuin taulussa, leppoisasti, kohtuullisesti, värien terapiassa. Kyllä olemme etuoikeutettuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti