Eilen, siis torstaina, otimme Tuikkeen kanssa aimo askeleen matkallamme kohti iloisia yhteisiä metsävaelluksia - oikeastaan olimme jo sellaisella. Automatkan kaksi mojovaa yrjöä (anteeksi Yrjöt...) unohtuivat Kiihtelyksen metsissä ja soilla, ja Tuike osoitti aivan odottamatonta yhdessä kulkemisen halua ja kykyä. Ei mitään ongelmaa puolin eikä toisin - yhteinen ilonaihe on siis löytynyt!
Ja sitten kotosalla makoili koira, jonka silmät eivät millään pysyneet auki. Onnellisen uupunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti