Tänään pitkästä aikaa päästiin metsään - ihan siitä syystä, että mojovat hankiaiset mahdollistavat kulkemisen muuallakin kuin auratuilla teillä - kyllä oli mukavaa ja kyllä teki hyvää!
Koirat alkavat olla hyvässä kuosissa taas jonkun kumman anemiakauden jälkeen (ne hormonit, ne hormonit?). Ensimmäisessä kuvassa esiintyvät Tuike ja kuvaajan varjo (aurinkoa kun kerrankin riitti runotyttö Emilian leimahdukseksi asti):
Oljan iloja on hankautua hankeen - ihojumppaa ja verenkiertostimulointia?
Kalliolle, kukkulalle - ja kylläpä muuten on patrioottinen värimaailma tämän päivän kuvissa:
Juoksuiloa ja -avaruutta:
Vapaana ollessaan Tuike näyttää pysyttelevän vähän lähempänä lauman johtoa kuin Olja, joka tekee usein rohkeita irtiottoja - tuottavuusloikkia tai jotain?
Tiettömillä taipaleilla sitten tapahtuu se, mikä aina: kahden tunnin kuljeskelun jälkeen tajuaa, ettei tiedä yhtään mihin on joutunut. No, onneksi aina voimme iloita koskemattomaksi luulemamme metsän kosketetuksi tulemisesta: moottorikelkkapainaumia pitkin päätyy aina lopulta ihmisten ilmoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti