Miten nämä vuodenajat nyt menevät noin, ohiiiiiiii kuten Eeva Tikan kirjassa? Pitkäksi venynyt pandemiakausi on himmentänyt aistit jotenkin niin, että ei meinaa pysyä kärryillä luonnossa tapahtuvissa asioissa.
No, nyt kuitenkin on taas aika, jolloin erimerkkiset rastaat täyttävät aamupihaa ja Olja etsii viimeisiä lumikasoja tunteitaan viilentääkseen. Kohta alkavat vaellusretkemme... aivan kohta.
Talvi on mennyt tavoillaan, kotona olemme kyhjötelleet ja töitä tehneet. Nyt on aika avata ovet ja ikkunat lintujen laululle - ja kyllä ne laulavatkin! On aika myös aktivoitua erilaisten muistiinmerkitsemisten suhteen, myös tämän blogin.
Saattaa olla, että tämä on sitä vuodenkulun parasta aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti