torstai 28. heinäkuuta 2011

Korpivaelluksella

Tässä heinäkuun päätteeksi Olja seurueineen vaelsi koko Kaltimon kierron -retkireitin. Kyllä neljällä jalalla pääsee huomattavasti ripeämmin vaarojen rinteitä ylös kuin kahdella.Alaspäin mentäessä kahdellakin pääsee hyvin.


Mustavaaran "kahvituvalla" kelpaa tauotella:


Ja kuinkas sitten kävikään - kaunis kesäpäivä kääntyi rankkasateeksi ja pään päällä jyliseväksi ukkoseksi.Eipä Oljaa ukkonen hetkauttanut mitenkään, enemmän harmitti, kun Kaltimon kierron tieosuudella piti kulkea hihnaan kytkettynä. Mutta kyllä sitä vettä tuli!


"Kesä märkänsä kuivattaa" - vai miten se meni? Suppuranlammen laavun nuotiotuli ja aurinkoinen tuuli pelastivat, mitä pelastettavissa oli, ja matka jatkui. Välillä juosten, välillä huilaten.Ja kuivan kesän ehtyneistä puroista juomavettä etsien...




sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Sesonki?

Nyt ovat sitten metsäkävelyjen luonne ja sisältö muuttuneet vuodenajan sesonkia vastaaviksi. Oljalla on miettimistä, kun matka ei etene ja kun joka mättään kohdalla pitää pysähtyä kykkimään.




perjantai 22. heinäkuuta 2011

Onnistuneen oopperavisiitin jälkeen...

...piti taas käydä pulikoimassa. On siinä lapinkoiralla olemista, kun mittarissa on +34. Tässä kuvakertomus kesäillan Hiirenniemestä. Kuvat otti Anni ja leikkikaverina toimi Jussi.

Aluksi piti näytellä hihnassaoloa, kun rannan liepeillä oli muitakin. Olimme nimittäin taas siellä "ei-koiria-tänne" -rannalla. Tosin olemassaolomme ei tuntunut erityisemmin häiritsevän ketään, päinvastoin.


Ja uiminen on sitten oikeasti mukavaa! Kiitos Unalle uimakouluopetuksesta! Aallokko, aallokko kutsuu.


Uitettu koira... se klassinen? Ja liian lihavako?


Kunhan vähän puistelee...


Ja sitten lisää puistelee...


...onkin valmis vaikka Reviirin keskiaukeamalle!


Ja pian uudestaan jorpakkoon. Nyt jo illaksi tyyntyneeseen veden eliksiiriin.



Tuon kyllä kepin vaikka sukelluksista, jos tarve vaatii!


Kiitos uintiseurasta!


Minäkö muka uimaan...?Viiru ja illansuun auringonvalo:


Musti (tai Mirri) ja ruokapöytä...


Iltajumppaa:


Kyllä tarkenee!

Ps. Tässä vielä Irenen lähettämä kuva oopperamatkaltamme. Kenenkäs koira se Olja nyt taas olikaan...? Oljan mielestä on olemassa ihmisiä ja Oikeita Ihmisiä. Tämän kuvan on näköjään ottanut Esko.










torstai 21. heinäkuuta 2011

"Onnellinen päivä paratiisissa..."

Olja kävi Savonlinnassa oopperamatkalla mukavassa matkaseurassa. Suuren suuri kiitos Terhille ja Terhin perheelle, jotka tarjosivat Oljalle ja Oljan seurueelle oopperaystävyyttä, oopperavieraanvaraisuutta ja kaikkea muuta oopperamakoisaa. Oopperayösaunasta ja oopperakuutamouinnista puhumattakaan. Seurue sai viettää iloisen, kesäisen ja akkuja lataavan kesätuokion sinisen Saimaan liepeillä, kesäeläjien paratiisissa. Myös Olja nautti täysin siemauksin... oopperamansikkakakustakin...


Ehtoisa oopperaemäntämme ja koiraystävä:


Ennen Olavinlinnaan lähtöä pidimme tieteellisen ja akateemisen palaverin. On se rankkaa. Huomatkaa, miten Leila näyttää aika nuorelta, kun hänellä on silmälasit ja oopperahymy päällä.

Linnassa sitten jännitti... eläydyttiin ja keskityttiin. Olja jäi "pihhaan makkoomaan".




Juankosken poika oopperassa, siistiä!

Öisen tieteellisen palaverimme keskipiste:

Ja sitten lyhyen kesäyön (melkein Putkinotkon maisemissa muuten) jälkeen leikittiin turisteja oopperakaupungissa. Oltiin aika häikäistyneitä kaikesta siitä hulinasta, me maalaiset.


Savonlinnassa koira olisi päässyt sisälle vain Nordea-pankkiin:). Onneksi varjoa löytyi terassien kupeelta:


Päivävierailulla Olavinlinnaan löysimme otuksen, jota Olja pelkäsi ihan kunnolla. Se  pelottava on siis tuo taustalla oleva outo hahmo, ei etualalla kameroineen kykkivä.


Esko "Karppinen" karppaa lörtsyä Etelä-Savossa, silleen pohjoissavolaisittain:



Kiitos kaikille mukaville oopperaihmisille mukavista hetkistä - myös Oljan puolesta! Ensi vuonna lähdemme uudestaan. Olemme perustaneet oopperakassan, johon alamme säästää rahaa, ensi vuonna näes täytyy mennä katsomaan ja kuulemaan kolmea oopperaa. Kassan pohjamuna on tänään Olavinlinnan puistosta löytynyt viiden sentin kolikko. Siellä se vielä yksin koettaa kilistä.

Miten muuten mahtaa pesämunallemme käydä, jos euro romahtaa??? Apua! Nyt kreikkalaiset ja portugalilaiset skarpatkaa!

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Lapsiperheen koira?

Oljan hyvä luonne tuli osoitetuksi jälleen kerran, nyt suhtautumisena hyvin pieneen vieraaseen. Ensin Olja arveli tuon toukan olevan koira, sitten päätteli joksikin, johon pitää suhtautua kunnioittavan ystävällisesti. 

torstai 7. heinäkuuta 2011

"Ja ne uivat ja uivat, sen uskotte..."

No nyt se sitten tapahtui: Hiirenniemen rannassa Olja oivalsi uimisen ihanuuden!

Ensin mentiin Jussin (ja Jussin kädessä olevan kepin) perässä:


Ja sitten jo uitiin kunnon lenkki - epähuomiossa?


Ja sitten tositarkoituksella ympäri ämpäri:






Tästä kuvasta tarkkasilmäinen huomaa kaksi uiskentelevaa koiruutta:



Ja Unan (=konkariuimari) tyylinäyte:


Uimisesta virkistyneenä Unakin antautui rantaleikkiin.


Pois lähtiessämme huomasimme kyltin, jossa oli koiran kuva ja päällä punainen rasti... No, onneksi olimme ainoat uimarit mukavalla rannalla Pielisjoen kainalossa.




Kaksi tyttöä

Helteisen sydänkesän kunniaksi saimme vieraaksi kuuluisan Una-issikan. Ja kas kummaa: nyt Una on selvästi ja helposti ottanut paikkansa tyttöjen arvohierarkiassa. Vähän nosti ylähuulta ylivilkkaalle Oljalle, ja se riitti.

Tässä Olja on sitä mieltä, että olisi siistiä vähän juoksennella yhdessä:


Unan mielestä kypsään ikään ehtineet naiset eivät juoksentele miten sattuu.


Eikä luusta tarvitse tapella - se kuuluu selvästi Unalle, ja Olja tyytyy ratkaisuun:







keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Maailman kiltein...

...maatiaiseläin! Kaksi päivää kiinni (hihnassa) eräällä kesäisellä "työleirillä". Liikunta rajoittui hihnakävelyihin, ja niin kiltti ja kärsivällinen oli koira, ettei Oljaksi heti meinannut tunnistaa!

perjantai 1. heinäkuuta 2011

(Kvasi)ekoeläjien ympäristörikoksia

Kesäkeikka salaisella ja määräysten vastaisella mattolaiturilla:


 Tähän asti uskaltaa, sitten tulee raja: