lauantai 18. kesäkuuta 2016

Ulos häkistä, avaraan maailmaan

Tänään avasimme kissahäkin oven ja aloimme opetella elämistä samassa vapaassa tilassa. Suuri on maailma, vaikka mökkimme onkin pieni.

Pienet urheat kissapojat (kaikki ovat muuten poikia) - ei huolen häivää, ei pelon pipanoita, vaikka isojen koirien keskellä pitää pärjätä: 




Lainatyttökin siirtyi matolle pesuettaan ruokkimaan. Ja kun mamma lähtee ulos töihinsä, lapset löytävät turvan toisistaan:


Yksi lapsosista syntyi paljon pienempänä kuin muut ja on kasvanutkin ihan eri tahtia, pysyen pienempänä ja vaaleampana kuin muut - sillä kun ei oikein ole ollut voimaa taistella ruuasta muiden, noiden isompien ja vahvempien jyrätessä. Emokin suhtautui lapsoseen alussa tylysti: kantoi kaapin taakse kuolemaan pohtien todennäköisesti, ettei tälle kannata "allokoida resursseja"... No, kannoimme lapsen takaisin, ja nyt siitä alkaa kehkeytyä oikein kaunis kissapoika - kuin siitä kuuluisasta rumasta ankanpoikasesta se kuuluisa joutsen, silloin "olipa kerran" -aikaan.  



perjantai 10. kesäkuuta 2016

Lapsia ja koiria

Tänään taas saimme todistaa paimensukuisen lapinkoiran lapsiystävällisyyttä:










Hilla laittoi kyltin kissavauvojen häkkiin - että osaavat paikkansa:

Ja osaavathan ne: