sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Eläin- ja lapsiaihetta...

Viikonloppuna vietimme laatuaikaa lasten kanssa muistutellen itsellemme, mikä oikeastaan onkaan tärkeää. Pienet tytöt. Ja pienet pojat. Ja eläinten elämisen arvoinen elämä. Monilajiset perheet (tämän käsitteen opimme eräästä vasta valmistuneesta sosiologian gradusta). Ensimmäisessä kuvassa toisiaan tarkkailevat Helmi ja Lainatyttö (joka muuten on pulskistunut mukavasti). 

Helmi vaippapöksy on reipas ja rohkea myös koirien kanssa:

Hilla-sisko ja Olja jossain tärkeässä tekemisessä:

Lähellä uunia on kuitenkin koiran paras, lapinkoirankin.


tiistai 8. joulukuuta 2015

Talvi tulee, ei tule, tulee, ei tule (eikä tarvitsekaan...)

Tänään saimme mieluisan vieraan, sellaisen, jonka tulo usein ennustaa metsälenkille pääsyä. Ennuste ei pettänyt tänäänkään, ja tällaisessa ilmastonmuutosjoulukuussa on helppoa kulkea vaikka Kaltimonkiertoa, mikä muinaisessa maailmassa oli mahdollista vain kesäaikaan. Kantarellejakin vielä löytyy kun tarkkaan katselee ympärilleen.


Vähän luu- ja puupäisiä koiria sattui tänään mukaan - pitänee käydä kuusten maailmassa vähän useammin taas, että metsäinnokkuus ei pääse patoutumaan pahasti ja purkautumaan sitten niin, että siinä tunnekuohussa emännän huutelut lentelevät taivaan tuuliin vailla vastakaikua. 

Pääasiassa kuitenkin kuljettiin sovussa ja tultiin kaikki pois pimenevästä metsästä. 


 

Vallisärkältä löytyi kummallinen rotko (ja rotkon pohjalla oli jonkin sortin maansiirtokone). Sitä Tuikkeen kanssa varovasti kurkimme, jyrkällä partaalla.


Ja sitten tähän yksi sisäkuva, kaikille kissavihaajille. Idylli. 


maanantai 16. marraskuuta 2015

Marrasta ja sohvanvaltaajia

Syksy on ollut repaleinen, mutta loppupuolelle kääntyvä marraskuu alkaa kuroa kiinni sinne tänne repsottavia elämänsäikeitä ja kutsua meitä sohvannurkkiin. Koirilla on ollut monenlaista leikittäjää ja lenkittäjää, ja riittäähän sitä uskollisuutta ja ystävyyttä useallekin emännälle. 

 

 Eräs tuttu kylättelijä on myös saapunut viettämään hämäränhetkiä kanssamme. Äänensä on syystä tai toisesta käynyt kovasti käheäksi. Olemme taas saaneet todeta, että kyllä Juskankankaalta lähtee maailmaan mukavia koiria... ja Tuikekin osaa olla nykyisin ihan joviaali talontyttö. Rähinää riittää ilman Tuikkeen tuittuiluakin.



sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Lokakuista hiljaisuutta keskellä ei-mitään

Tänään pääsimme mukaan Enon Luonnonystävien hiljaisuuden päivän retkelle Pohjois-Karjalan keskipisteeseen (siis keskelle ei-mitään). Olipa mukava retki - luonnossa ripisee ja rapisee syksy, ihmisten parissa solisee iloinen ajatustenvaihto. Olja ja Tuike sen sijaan: ei haukahdustakaan. On se hyvä, että edes jotkut ymmärtävät hiljaisuuden luonteen ja ytimen. 


 Lokakuinen lampimaisema - tyyni ja levollinen:


Pitkospuut ja polut houkuttavat - kuljettuja kulkuja katsomaan, tallattuja tantereita tarkkaamaan (Tuike on niin syksyn värinen, ettei oikein erotu maastosta):


Retkillä erityisen mukavaa on se, kun Ahon Markku keittää nuotiokahvit ja sitten istuu paikoilleen pitämään huolta siitä, että nelijalkaiset matkaajat saavat rapsutuksia riittämiin:


Makkaranpaistoajaksi joku pitää kuitenkin siirtää makoilemaan vähän kauemmaksi tarjoilusta...





tiistai 6. lokakuuta 2015

Liikuntailtapäivä

Nyt, kun jäljellä olevien työvuosien määrä hupenee uhkaavasti, meilläkin päätettiin osallistua yliopiston liikuntailtapäivään, ensimmäistä kertaa. Syksyllä metsä taitaa olla parhaimmillaan, ja ehkä tuota parhauden kokemusta lisää se mentaalinen kammo, jota tuleva talvi lietsoo - "kuin kolkon rummun kumahdus" (Katri Vala).

Yliopiston liikuntailtapäivän liikunta on tehtävä ryhmissä - alla kuvia meidän ryhmäläisistämme: 


Tuikkeella on jo häntä, mutta Oljan touhuissa ei aina ole päätä, ei häntää:


 Syksyistä kauneutta ja haikeutta - sellaista lempeää alakuloa Karhunsalon kankailla:




lauantai 26. syyskuuta 2015

Lapsiystävällisyyttä

Nyt on oltu lapsenpiikana koko pitkä lauantaipäivä eikä oikein ole voimia kirjoittaa sanaakaan. Mutta kuvakavalkadi kertoo, kuinka luotettavalla tavalla ystävällisiä koiria meillä asustaa:


sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Päivän teema: koira edestä, koira takaa, koira istuu, koira makaa

Hämyinen syyskuun aurinko lämmitti kenties viimeisen kerran tänä kesänä oikein kunnolla. Tänään saatiin junantuomia vieraita oikein kaupungista asti, ja niinpä päivä vierähti kaikenlaisia koiruuksia pohtien ja puntaroiden. Vaikka kypsään ikään ehtineistä kaupunkilaisrouvista ei oikein enää ollut riekkumiskavereiksi, rapsutuksia ja muunlaista huomiota piisasi:


Ja kyllä niitä rapsutuksia ruikutettiinkin. Tosin Tuiketta piti välillä asetella jäähylle, pihatarhaan verkon suojiin - sellaista ärinänpoikasta välillä yritti taas tämä pyrkyri. Pian se kuitenkin huomasi tehneensä turhaa työtä...


Juna myös vei pois tuomansa. Saattelimme vieraat asemalle ja pakko oli ottaa salakuva näin linjakkaan kauniista koirasta (tuo musta tuossa etualalla:)):


Kun sitten kuvattu huomaa tulleensa kuvatuksi, kuvauksellinen hetki on ohi:


perjantai 28. elokuuta 2015

The order of Things...

...Pahvitehtaantiellä on ensimmäisen kerran tapeltu oikein kunnolla, kun Tuike päätti kokeilla mahdollisuuksiaan päästä kalifiksi kalifin paikalle. No, nyt sille on sitten muistuteltu vähän päästä, miten valtaa ahnehtivalle voi käydä. Tuiketta on palautettu ruotuun ihmis- ja koiravoimin: ruokailussa, ovista kuljettaessa, lenkkeiltäessä, leikittäessä, naapureita sun muita tervehdittäessä. Voi voi poloista... Mutta nyt on rauha maassa (eikä ketään puussa).

 
Ja pisteeksi ii:n päälle: kun Tuike jäi pihaan käpyjä nakertamaan, Olja pääsi naapurin kanssa nakkikioskille - auton etupenkillä matkaten. Winner takes it all. Toivottavasti se ei ala pian luulla liikoja itsestään:). Palataan normaaliin "life sucks" -systeemiin.





perjantai 31. heinäkuuta 2015

Kissa on nostettu pöydälle...

...ja milloin mihinkin. Yleensä kuitenkin pois pöydältä, sängyltä, kaapin takaa, sohvan alta. Kukkaruukuista, ikkunaverhoista. Kun kissan nostaa pois pöydältä, se tietysti kiipeää sinne heti takaisin.

 Tuike on auttanut paljon ja toiminut ahkerana kissanpentuhoitajana Laina-tytön kanssa:


Urasuuntautuneena naiskoirana Olja ei pahemmin pennuista perusta - kärsivällisyyttä pikemminkin harjoittelee. Ja sitähän testataan sitten oikein kunnolla ja koko ajan. Hyvin Olja pitää kutinsa kuitenkin. 

...jopa ruokakuppinsa ääressä.




Kahden viikon päästä helpottaa, toivottavasti - uutta kotiaan vielä kuitenkin kyselevät yksi tyttö ja yksi poika: Victoria ja Gunter saksalaisella u:lla.