sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Luonnetta vai ei?

Tänään testattiin oikein kolmen tuomarin voimin, onko Oljalla luonnetta vai ei. Jos oikein ymmärsin, ei hirveästi ole - ainakaan temperamenttia ja taistelutahtoa (onneksi, todetaan kotona). Sen verran pisteitä saatiin kuitenkin, että enää emme voi osallistua moiseen koitokseen. Testipaikalla kuvaajana toimi Veera L.



Onhan Oljalla luonnetta - sisäistä kauneutta, ja ulkoista myös:


Kotosalla sitten jatkettiin Tähden ja Tuikkeen kanssa. Löytyi temperamenttia ja taistelutahtoa.


Kahdessa alimmaisessa kuvassa vedetään kolmen koiran voimin eri suuntiin vanhaa nallenriekaletta. Olja voitti, vaikka testissä ei suostunut käymään vääntöä testaajan kanssa niistä kummallisista härpäkkeistä, joita tarjottiin.




lauantai 15. syyskuuta 2012

Syksyn värinen koira

Tänä aamuna näytimme Tuikkeelle lisää tärkeitä paikkoja. Myös niitä vaaransellaisia.


Hyvin kuitenkin pärjättiin taas. Olja on ottanut paljon vastuuta siinä, kun yritämme Tuikkeelle osoittaa, miten meillä elellään.


Luminen talvi ja vetinen kesä ovat saaneet jatkokseen vesisen syksyn. Jotain muutakin voisi jo vaihteeksi olla tarjolla...


Riistaparkki, syksynvärinen - kuin Äiti Maa (...hm... miettii feministiä leikkivä):


Tässä päivänä muutamana yritimme päästä pois ruuhkaisesta Jyväskylästä. Kokemus oli ahdistava, ja autokin kuumeni myötätunnosta. Enossa kävellään tällä hetkellä kuin taulussa, leppoisasti, kohtuullisesti, värien terapiassa. Kyllä olemme etuoikeutettuja!



torstai 13. syyskuuta 2012

(Polun)pään avaus

Tänään (vasta) teimme rohkean avauksen ja lähdimme Tuikkeen kanssa hihnattomalle metsälenkille taidepolullemme. Hienosti meni - harmi, ettei kamera lähtenyt mukaan.

Syksyinen metsä on taidetta täynnä. Värien skaalaa ja lisänä vielä sienien syksyistä hattumuotia. Maanläheiset värit näyttävät olevan siinä muotimaailmassa nyt in. Ja tuoksut! 

Huomenna uudestaan. Läheinen kanava ei osoittautunut niin uhkaavaksi kuin pelkäsin - vesi on noussut metsään ja tarjoaa oivan kahlaamisalueen sellaisenaan. Kanavalle asti ei uteliaankaan vesipedon tarvitse nyt vaivautua.

torstai 6. syyskuuta 2012

Kolme sanaa sinulle...

...ole ystävä minulle!

Ollaan kuin kissa ja koira? Ollaanko kissaa ja koiraa?


...hmm... kukahan on keittiön maton muuten tuollaiseksi repinyt...?



Nyt on jo aika hämärää - voitais vaikka pussailla?


No en tiijä sittenkään...