Tänään on ollut NIIIIIIIN hyvä päivä. Työviikot ovat melkolailla säännöllisesti nyt kuusipäiväisiä ja pitkänpitkiä, mutta tänään päätimme mennä metsään ja olla siellä. Lähdimme aamunkajossa. Marraskuussa aamu tulee suunnilleen yhtä aikaa sunnuntaisten kirkonkellojen kanssa:
Lunta oli ripauksina siellä, ripauksina täällä:
On ihmeellistä, miten uusi elämä puskee toiveikkaana melkein mistä tahansa, kaatuneista rungoista nyt tietenkin ensimmäiseksi. Vitality itself (+kuva-arvoitus: etsi kuvasta paimensukuinen lapinkoira):
Kantarellien kasvuaika on nykyisin varsin pitkä - puoli vuottako jo? Ilmastonmuutoksella voisi olla puolensa, ellei...
Ensi viikonloppuna sitten taas samalla Särkkäkanavalla samaan Särkkäaikaan.
