sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kevättalvimaisemaa Tannilanvaaralta...

...tuolta Louhiojalapsuuden mäkihyppy- ja syöksylaskurinteeltä...

Vakioretkiseuraa (löysimme siis vielä luntakin jostain):

Ja retken päätepisteessä rappioromantiikkaa... kansalaistoiminnan karmea lopputulema:




... ja sen sisäseinien semiotiikkaa:





sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Oli luontoa lähellä kun oltiin luontoa lähellä

Tänään päivä rullasi vauhdilla hetkestä toiseen, kun päästiin Käpälämäkeen (nimi muutettu:)) mielenterveyksiämme hoitelemaan. Tänä talvena metsään on ollut helppo mennä, ihmettelemään sen arktista vihreyttä.


Maaliskuiset metsämansikantaimet:



Pajussa on kissoja kuin Vilkkilässä - ja kuin Käpälämäessä kuunaan (koivujen välissä lisäksi eräs musta koiruus):


Kuin teräsjäätä on Suuronkamon kansi, sanoi naapurin setä... hm... oudosti se jalan alla silti heilui ja ritisi. Mutta sileällä pinnalla kiitäviä koiria kansi kantoi kauniisti peilaten:



Eipä huoliltakaan täysin vältytty: päivän ekstralenkin kunniaksi Olja lähti jäniksen perään kello 16. Kello 18:aan asti jaksoin ajatella: kyllä se sieltä tulee, kunhan joutuu, aina se on tullut. Kello 19 mietin, että jos en olisi kiroilulakossa, noituisin koko piskin alimpaan helvettiin. Kello 20 nousi pala kurkkuun: jos se rakas vielä joskus tulee niin EN IKINÄ SANO SILLE KOVASTI ja annan vain herkkuja aamusta iltaan ja vieressä nukutan.

Ja juuri kun oli aika päättää lyödä hanskat tiskiin ja lähteä kotiin yöksi ilman toista koiraa, musta lammas hyppää syliin... ja onhan se niin, että suurin ilo on siitä yhdestä kadonneesta, joka löytyy. On se. 

Eno kiittää Käpälämäkeä pitkäksi venähtäneestä päivästä! Mitäs läksit:).


lauantai 8. maaliskuuta 2014

Nyt kelpaa...

...retkeillä Oljan ja Tuikkeen kanssa yhdessä: Eräherkkujen isäntä mahtui kuin mahtuikin automme takakonttiin asentamaan matkustamista mukavoittavaa turvaverkkoa. Enää ei tarvitse pelätä turvavöihin sotkeutumista tai muunlaista kahnausongelmaa kun koirilla on hyvää tilaa olla takana pitkin ja poikin. 

Olja tarkkaili työn jälkeä - hyppäsi autoon ihan kiltisti, sehän menee Jukan perässä vaikka Himalajan huipulle tai Kankkulan kaivoon.


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kylläpä on tehnyt hyvää...

...töittensä kanssa itku kurkussa selviämään yrittäneelle emännälle ja sen kaulapannoissaan kokeneille lappalaisille päästä hengittämään Saimaata ja tuulettamaan mieltä jääteitä kulkien. 

Kaislikossa ei suhise vielä, vesi vain huokailee vakavasti kantensa alla.


Joku muukin kulkee täällä:



Kalojen kattoikkuna:



Majavan hommat menivät ensin puihin ja sitten jäihin:

 


...mutta onneksi sillä on plan B:




Eno kiittää Hannoniemeä, jälleen kerran! Ihminen ei voine ymmärtää lapinkoiran iloa sen päästessä painelemaan pitkin kantavaksi muuttunutta vettä.



lauantai 1. maaliskuuta 2014

Terveiset talviseminaarista...

... Savonlinnan Hannoniemestä, nyt Olja ja Tuike pääsivät mukaan. Saimaan jäälle, jään alla humahtelevan Saimaan lauluun.