maanantai 30. kesäkuuta 2014

Sulle laulan neiti kesäheinä...

Tänään oli hauska harva kesäsade, sellainen, joka ei kastele mutta tekee ilmasta hyvän hengittää. Oiva iltapäivä piiiiiiitkälle kukkaiskävelylle. Nyt ei kuvattukaan koiria vaan tienvarren aarteita (ei niitä ihmisten sinne paiskomia vaan muita...). 

Karhunsalon Mökkikylää halkova tie on kaunis aina - nyt se on kukkien reunustama kunniakuja. Ja sanotaan lupiineista mitä tahansa, ryhdikkäitä tienvierten vahteja ne ovat. Jossain Mökkikylän liepeillä on hauska pieni metsä, jossa kelopuut jatkuvasti itkettävät elossa olevia sukulaisiaan.

Vallisärkän vastapäätä kasvaa monia mukavia talvikkimattoja - miksiköhän niillä kukilla on niin hyinen nimi?


Aurinko on paistanut risukasaankin joskus, kun maariankämmekät ovat saaneet jostain virtaa. Maariankämmekkä on melkein yhtä kaunis sana kuin pietaryrtti (joka on nupuilla vasta):




Mikähän kukka tämä on? Ei ole harjaneilikka, ei ketoneilikka. Mikä?


Löytyi kyllä ketoneilikkakin:


Ja parhaana kaikesta Tuikkeen häntää vasten nojaava lehdokki (niitä oli parikin, siis kukkia, ei Tuikkeen häntiä):


Tänään Olja ja Tuike saivat taas kiitosta hyvästä käytöksestään ja arjen osaamisistaan. Niin, kyllä niiden kanssa on helppoa. Ne oikeastaan ansaitsisivat paljon virkeämmän ja kiittelevämmän ihmisen kuin sen, joka niillä nyt on:).



keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Huumaava yö Mittumaarin...

...vai miten se meni? Kaikkein hehkeintä lie ollut viime aikoina Laina-tytöllä - lyhyt makkee, pitkä kippee ja koko elämän häppee... Joku Shemeikka meilläpäin on pyörinyt, kun naapurinkin kissatyttö kuulemma leviää uhkaavasti (tai lupaavasti, miten vain).

Näyttää perheemme kasvavan piakkoin:

Mamma mia. 

Muut ovat olleet ihmisiksi - tai koiriksi:


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Punkkiharavat

Tänään sitten, tuossa iltapäiväsiestalla, käytiin haravoimassa Kaltimonkierron punkkeja ja taisi niitä ihan kotiin tuotaviksi tarttua. Mutta muuten oli niin mukava ex tempore -keikaus metsään kesken piiiiiitkän Karhunsalokävelyn. 

Tammikuussa kuvasin näitä Karhunsalon (silloinkin) vihreitä niittyjä. Nyt ne olivat "kissed by the sun".


 Kyläraitti on nyt kukkien reunustama kunniakuja:


Tien poskesta löytyi nuijapäiden valtaama pikkulammikko:


Ja vähän matkan päässä kirkas metsälampi:


Mutta sitten poikettiin metsään ja päästettiin vaihteet vapaalle. Luota lähtöjä ja luokse tuloja. Mennen, tullen.


Polun varsien haistelua ja myyrähyppyjä:


Kuuma meinasi tulla ja tulikin:




Kielomattoja, ketulle leipiä ja oraville marjoja... metsän peittoja.


...ja ei kun punkinmetsästykseen...