Eläinlääkitystä ja eristysjoulua

Oljan paiseposki ei ole ottanut parantuakseen - siispä kokeilimme eläinlääkäriä numero 3. Neljättä koetamme välttää viimeiseen asti... Olja alkaa olla "kotkautunut" lääkärinkävijä - varmaan antaisi vaikka päänsä leikata?

Nukutuksessahan nämä asiat hoidellaan - ja palkaksi saadaan tötsä päähän. Olja oppi tötsän mittasuhteet ja niiden huomioinnin liikehdinnässä noin puolessatoista minuutissa. Antaa olla tötterön päässä vaikka saisi sen vaivatta itse poiskin. Lääkekuuri on tuju, toivottavasti tepsii! Reikä poskessa jatkaa yhä olemassaoloaan.

Jouluaattona käveltiin voimalaitoksen lenkki. 17 km illanhämyssä. 

Tapanina rämmittiin Suppuranlammelle päiväteelle. Metsässä oli kovin kaunista, puhtaan lumen aikaa:

Lähdimme aamuhämärässä, palasimme iltapäivähämärässä. Sinisestä tuokiosta toiseen. Laavulla tapasimme ystävällisiä ihmisiä. 

 

 

Matkaa kertyi yli 25 km, ja loppumetrien aikana vain hoettiin "pihhaan makkoomaan pihhaan makkomaan". 

Hyvää loppuvuotta kaikille!

Pitkästä aikaa, muistimmepas

Ihan tässä koronan ja muun hässäkän keskellä on unohtunut sellainen tärkeä asia kuin blogipäivitys. Tässäpä siis jotain kuvaa marraskuun lopun metsäilystämme:

Himmeässä lumessa on paljon tutkittavaa. Näissä metsissä kulkee moni muukin - asuukin, murkinoi ja muhinoi:

 Kotipihassa alamme kääntyä kohti adventin aikaa:

Kesää kummallisen kevään jälkeen

Kesä on mennyt kummallisesta keväästä toivuttaessa - uutta normaalia haarukoitaessa. Ehkä on tehty vähän vähemmän, vähän laiskemmin, vähän väsyneemmin... Tehty kuitenkin. 

On kuljettu Karhunsalon tietä ja ihailtu sen varren kukka-antia. Valkolehdokkien kohdalla leijui makean hajuveden tuoksu:

 

 

Kauppareissulla on surtu kuollutta västäräkkiä ja ihmetelty, miten kissankellot nousevat kohti valoa melkein pelkästä asvaltista: 

On kierretty Kaltimo, jälleen kerran - ja Olja jaksoi emäntäänsä paremmin...

On murehdittu vaelluspolun varren maisemia:

 

On iloittu kesävieraista ja oman pihan kukkaloistosta:

Ja on käytetty Olja hammaslääkärissä - kaksi isoa hammasta meni, mutta onneksi vielä monta jäi.

Metsäläiselämä ...

...onkin noussut arvoon arvaamattomaan. Tämä hyvin kummallinen kevät pakottaa ihmiset kuljeskelemaan kaukana toisistaan, ja Vallisärkän maisemat tulevat nyt enemmän kuin isoon tarpeeseen. Tienoo alkaa olla tuttu, mukavalla tavalla hallussa. Mustikin saapui iloksemme harhailtuaan yli kaksi kuukautta teillä tietymättömillä. Hyvässä kunnossa tuli, joten joku varmaan on sitä hoidellut eikä kissa katsonut aiheelliseksi kotiutua ollenkaan. Olihan se harmillinen, kissaa kaipaava ja etsiskelevä elämänpätkä. Liekö tarjoilu muualla sitten loppunut, kun Master of the House päätti palata?

Vanha kuva - nyt metsässä alkaa olla mukavampaa, kun lumet sulavat nopeasti.

No eihän se talvi tullut...

...eikä sen nyt enää tähän aikaan tarvitsekaan tulla. Metsissä ja teillä liikkuminen on ollut helppoa, eivätkä lumityötkään ole kuormittaneet kummemmin. "Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti..." Meditaatiokävelyjä, "tietämättään tietämistä". Tulisikohan tällä tavalla kuljeskeltua, jos koiria ei olisi? Tuskin.

 

 

 

 

Metsän riemukaari.

2020 - Uusi vuosi, uudet kujeet?

Tai sitten hyvin hyvin entiset. Laatuaikaa kotona, pieniä vieraita aika ajoin, kävelyä Karhunsalon teillä ja Vallisärkän ja Tannilanvaaran maastoissa. Mitäpä sitä hyvää elämänrytmiä liiaksi vaihtelemaan.

Talvi on toistaiseksi ollut kevyt, pakkaseton ja vähäluminen. Tänään Vallisärkän hangilla tuntui jo maaliskuulta. Voi kun näin jatkuisikin. Koirat eivät taida tarvita edes talviturkkiaan, ainakin laiskasti sitä kasvattelevat.

 

 

 

 

Oljalla on ollut jotain ajoittaista häikkää oikean takalonkan tai -jalan kanssa - pitää seurailla ja tarkkailla. Toivottavasti ei tarvitse mitään operaatioita... Välillä sen on vaikea tulla alas sohvaltaan, välillä juoksee metsässä kuin pieni orava. Tiedä häntä minkä sitten. Häntä tuskin tietää kuitenkaan mitään... heiluu ja huiskuttelee ihan tavalliseen tahtiin. Joko alkaa ikä painaa vanhaa rouvaa? Eeeeeeei! Tuike on ihan liian pösilö laumasta vastaamistehtäviin... Tai ainakin esittää sellaista.