lauantai 29. lokakuuta 2016

Neljä tyttöä ja pojanpuolikas

Käännymme talvikuukausiin vanhan tuttavamme, tuon kuuluisan issikan pariviikkoisen vierailun myötä. Ihan horrostellaan sulassa sovussa, levollisina pitkin levollisen harmaata loppusyksyn viikonvaihdetta. Melkein tyttöporukassa, Mustin vaiennetulla säestyksellä (emme anna sen pitää minkäänlaista jöötä täällä). 

Tässä aamukuvassa on ilmassa vielä pientä tutustumisjännitettä, aivan äänetöntä mutta kissan selän asennosta havaittavaa:


Oljakin pohtii skarpaten, pitäisikö asiaan puuttua:
Ei tarvinnut, asia raukesi itsestään ja ongelma väistyi. Vanhus rentoutui (on se vanha, kuten kuvasta huomaa), ja Musti vaihtoi itsensä omalle paikalleen:




Tulevien viikkojen lepoasetelma:



Ja vielä ihmeiden ihme: Tuike ottaa ihan iisisti! Hieno tyttö. Olja varmistelee asemaansa koiralauman johtoon tulemalla aina ihan kiinni minuun, jos olen paikallani.


tiistai 4. lokakuuta 2016

Ohukainen ja Paksukainen

Syksyvärikkään aurinkopäivän sunnuntaivieraaksemme saapui eräs kuuluisa issikka - legenda jo eläessään. Vuodet alkavat jo painaa tämän koiraikäneidon olemusta ja luontoa, hiljaa kenties sittenkin hyvä tulee?

Una ja Vestis, kaksi urbaania city-sinkkua:


Ja sitten landepaukku Olja Ohukainen, Olematonkarvainen:


Ohukainen ja Paksukainen - Majakka ja Perävaunu?



Ja sitten se eräs, joka koiruusvierailujen ajaksi on aina laitettava ihmettelemään sitä, miten vihreää kaikki onkin aitaverkon toisella puolella. On se niin epistä. Mutta ne käytöstavat, ne käytöstavat...