lauantai 28. joulukuuta 2013

Kävelyäkävelyäkävelyä...

Viime aikoina on kävelty paljon, tuntitolkulla - emännän lääkehtimiseksi: surusaapastelua, kiukkukävelyä, tottelevaisuustallustelua... Liekö kellään ollut noilla retkillä oikein mukavaa, mutta tapoja on opittu ja lyhyellä hihnalla sivulla kulkevat vahvat ystävät pitävät kaksijalkaista hyvin pystyssä liukkailla teillä.

Tänään kuitenkin oli toisin - luovuimme tiukasta armeijakurikulkemisesta ja irrottelimme kunnolla Uimaharjun Kruununkankaan metsissä. Olipa mukavaa ja taas saatiin huomata Juskankankaan koirien ääretön viisaus ja vilpittömyys - tosin Oljan korvissa on edelleen pientä valikoivan kuulon ongelmaa... ei pahasti kuitenkaan enää. 

Kuvassa sydäntalven 2013 metsää - jäkälän peittämä lumeton rinne vaelluspolun varressa. Ikääntyvästä mökkiasujasta on mukavaa, kun ei tarvitse tehdä lumitöitä eikä lämmittää uuneja ylenmäärin, mutta luonnon tasapainon näkökulmasta tilanne ei taida olla kovin lohdullinen:


Tuike jos kuka hallitsee luoksetulon - sen kuvaaminen ei vain koskaan onnistu. Jos kuvan nappaa ajoissa, tulijaa ei juurikaan näy, mutta jos yhtään myöhemmin, koiran vauhti on jo vienyt sen pois kuvasta:


Tuolla tullaan molemmat:


Enolaisessa murteessa on sellainen sana kuin kukertava - kun ei oikein tiedä jonkun asian väriä, se on kukertava. Tässä ruskeankukertava eläin:




 Ja se Lady in Black (la femme fatale):



sunnuntai 8. joulukuuta 2013

torstai 5. joulukuuta 2013

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Lumitöitä...

... ja apulaisia:


Neljä seuraavaa kuukautta sitten tätä luontoaktiviteettia. Hm.



P.S. Näyttääpä Tuikkeen selkä pitkältä kun karvat ovat vähissä.

torstai 14. marraskuuta 2013

"Ei ne oo multa koskaan metsään jääneet..."

...koirat nimittäin, eivätkä jääneet tänäänkään, kun ohjelmassa oli pitkää kävelyä teemalla jäähyväiset syksylle. Ladies of the house(s) ja laatuaikaa - nyt kulkee henkikin taas paremmin ja mieli miettii kevyesti. Vähän ahdistavan automatkan ja muutaman tovin odottelun jälkeen "piäsimme Riäkkylän mehtiin". Luksusta lapinkoiralle, jos mitä. Kyllä nousi Tuikkeen jalka, jos toinenkin, ja annettiin mennä niin, että tulomatka autossa sujui ihan lepäiltäessä vain. Ja mikä parasta: kotimatkalla mukaan saatiin Enon Eräherkkujen erityishyvää - koko päivä menikin atriatta, ettei autoon yrjöttäisi... Nyt kelpaa loikoa täyden mahansa vieressä.



Aamutuimaan Laina ja Viiru näköalapaikallaan lintulaudan vierailijoita tarkastelemassa:


 Mitä sie meinaat?


 Hylkysyrjän hautausmaan marraskuinen orvokki:




tiistai 12. marraskuuta 2013

Onni ei ole Laina...


...lauletaan vanhassa tangossa (?). Koira koiran tuntee, kissa kissan tuntee - ja kapuaa viereen pöydälle uinumaan. Meillä kissojen on huilattava pöydällä mieli saada olla rauhassa. Kaksi mustaa kaverusta:


 Ja sitten vähän esteettisempää kuvausta: järkkäri ja Anni:
 

maanantai 11. marraskuuta 2013

Tuike the Loyal One...

Eilen tuulisen ja sateisen iltakävelyn lomassa puikahdimme kurkistamaan Enon Eräherkkujen sunnuntaiehtoota - siellä on aina niin mukavan runsas vastaanotto. Tavaksi tulleen käytännön mukaan koiruudet odottivat hihnoissa ja kiinni pihalla kun emäntä taratteli kyökissä menneen ja tulevan viikon kuulumiset. Kun Eräherkkujen ehtoisa emäntä lähti viemään pihalle asiakkaiden annoksia, Tuikepa tulikin portaissa vastaan - oli unohtunut irti mutta päättänyt viettää puolituntisen uskollisesti rappusilla odottaen... tuskin emäntää kuitenkaan vaan ravintola-annostaan ehkä...??? 

Onneksi päätti näin eikä poistunut kylille.


maanantai 4. marraskuuta 2013

Esko...

...tervetuloa elämämme tarkkailijaksi:) - voinet todeta pian: hankkikaa elämä...? Tai lisää kissoja?


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Marraskuun asetelmia

Sohvalle potaateiksi siirtyneet:


Otso ja Otson lintuharrastus... voihan angry birds!



sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kaltereiden takana

Lainatyttö tutustuu ulkomaailmaan varovasti - taidamme harrastaa vähän jopa hätävarjelun liioittelua... (emme me häntä koko aikaa ole häkissä pitäneet, ulkoilma vain niin kauhistuttaa):


Tässä toinen häkitetty (syynä tinttien ruokien luvaton popsiminen):



Syyssunnuntairetken suomaisemaa, muuten vain - Sarvingin ja Pirttivaaran pinnoilla.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Lainatyttöä....

...kuvaajana kävi ystävä naapurista, Jesmu P. 

Laina edestä, Laina takaa, Laina sivusta, Laina makaa...


maanantai 14. lokakuuta 2013

Ei vapaata vangita voi?

Parin häkkipäivän jälkeen Lainatyttö, musta pantterimme päästettiin elämään normaalia elämää osana isoa laumaa. Ekaks hän taisi huomata, että tässä talossa ei viherpeukaloita asusta...


Sitten piti oppia, että mökki tärisee vähän päästä kun juna porhaltaa ohi, ikkunaan on syytä kiivetä kerran jos toisenkin illan mittaan: 


Mutta täällähän on toinenkin musta pantteri - Viiru (kaksoskombinaatiosta Viiru ja Pesonen) from Jähmätorvi. Varovaista mutta rauhanomaista tutustelua:


Entäs sitten nuo piskit... pian Lainatyttö taisi tulla siihen tulokseen, että kissan tehtävä maailmassa ei ole väistellä koiria. Hyvin aletaan kaikki mahtua samaan tilaan ja kuvaan!




 Noinkohan Tuike ja Olja enää pääsevät sohvalleen ilman erityisneuvotteluja?

lauantai 12. lokakuuta 2013

Lainatyttö muutti meille...

...ja huomasi vähitellen, että täällä asuu muitakin...


Aloittelemme ystävällisen tutustelun aluksi kaltereiden välistä - Meillehän saa tulla...


Black Panther... nuoruutemme idoli. Yksi monista.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

torstai 19. syyskuuta 2013

Käyttäytymiskävelyä

Punaisessa mökissä joko koirista on tullut pahankurisia tai emännästä nipottaja - todennäköisesti on päässyt tapahtumaan tuo jälkimmäinen. Käytöskoulun alaluokilta on pitänyt taas lähteä ja ihmistenilmoillakävelyä treenata. Pitkät iltalenkkitaipaleet Karhunsalon maisemissa alkavat tepsiä, osittain ainakin. 

Tänään kokeiltiin puolikuristavia, myös kurjuudenkuningatar Oljalle. Punainen niin pukee häntä...



Syksyisen kylätien kauneus lieventää vähän narun toisessa päässä tempoilevan opettajan turhaumia:



Palava pensas? Ja lupiinin vastaus kysymykseen: Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään?