sunnuntai 28. elokuuta 2016

No vihdoinkin jotain...

...vaihtelua Karhunsalon maisemiin. Olikin semmoinen sosiaalisempi viikonloppu, kun sekä lauantai että sunnuntai menivät metsissä metsäihmisten kera. Lauantaina päästiin pitkästä aikaa Alakoitajoen maisemiin ja osallistuttiin Enon luonnonystävien järvilohitapahtumaan. Lohia ei nähty, mutta niistä kuultiin kaikenlaista. Ja kuljettiin pitkin louhikkoista joenvartta. Tällaisissa porukkatapaamisissa koirilla on siinä mielessä aina vähän tylsää, että joutuu kuljeksimaan naru kaulassa...

 
...tai sitten lojumaan taustalla haistelemassa muiden kahvittelua ja pullittelua. Tää on niin tätä. 
No, onneksi vangituksi tulemisen harmia kompensoi kaikenlaisten rapsuttelijoiden loputon jono. Ja joku aina muistaa makkaranpätkälläkin.
Sunnuntaina hyvä tuuri vain jatkui: pääsimme käymään Vekaruksen mainiolla retkeilyalueella. Siellä saatiin nauttia myös elokuisessa maastossa vapaana juoksentelemisen ilosta. Ja Tuike tietysti lipesi siihen samaan koskeen, johon se putosi joskus kolme vuotta sitten... silloin pienenä:

 
 

Rohkea rokan syö - ja juo kulauksen Vekaruskosken vettä. Kannattaisiko kuitenkin katsoa kauempaa, hienostuneesti ja arvioiden:


Kuvaajan (ja eväsrepun haltijan) liehittelyä ja lähentelyä:

 
Tois puol jokkee:

 

Tuike alkaa kuoriutua kesäturkistaan, vaihtaa karvoja ja värejä. Tämä on se riemunkirjava ja takkuinen vaihe:


Olja sen sijaan jatkaa hillityn kiiltävässä charmissaan. Tosin sen kuulo alkaa nykyisin olla hyvin valikoiva ja testaileva. Aikuinen Nainen. 



keskiviikko 24. elokuuta 2016

Syksyksi tuulee

Ihan muuten vain piti vähän päivittää blogia, kun tämä kesä on mennyt aika vähäisillä yhteisillä harrastuksilla. Mitä nyt pihapiirissä on pyöritty ja Karhunsaloa kierretty. Tänään pihassa tuulee syksyksi, sillä tavalla vilpoisasti ja virkistäen. Pihassa on koira, jos toinenkin.






Ja on siellä kissakin, pikkumusta, Otson Mustiksi nimeämä. Tämä onkin semmoista kiipeilevää sorttia:



Kuvassa kolme elukkaa ja jokunen omena:


Voi olla, että sunnuntaina pääsemme vaeltamaan ja saamme jotain kunnollistakin kerrottavaa. Siihen asti näin.