sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Punkkipatikoijat

Lauantaina 30.7. koitti vihdoin se kesäpäivä, jolloin Kaltimonkierron vakiokulkijat pääsivät perinteikkäälle tramping-retkelleen. Loiran laavun muistokirjoitussivulta huomattiin, että on sitä käyty täällä ennenkin:


Loiran sänkipelloilla huomattiin taas, kuinka Tuike on mukavalla tavalla maastonvärinen koira:

 
Olja kyllä erottuisi hyvin maastosta (ainakin valoisaan aikaan), mutta tämä lady-of-the-house alkaa aikuistuessaan edelleen irrotella entistä enemmän, koiraksi-joka-kulkee-omia-polkujaan ja valikoi ja testaa kutsuhuutojen kuulemista hyvin selkeällä tavalla...

Kaltimonkierto on seitsemän vaaran kautta Kaltimonjärveä kiertävä tramping-reitti. Mustavaaralle ennätettäessä on noustu jo neljää vaaranrinnettä, ja sen laella on hyvä pysähtyä hengittämään ja ihmettelemään, minne maisema on kadonnut (ja miten paljon mustikoita on jäänyt metsiin):
 
 
 
 

Mustavaaralta reitti laskeutuu kohti Kirkkokallion nousua:


Tuike kauniilla mutta vaarallisenkin jyrkällä Kirkkokalliolla. Oljaa ei taaskaan näy lähistöllä.

Suppuravaaran laelta näkyy Suppuralampi, jonka rannalla on taukopaikka, jonkinlainen puolimatkan itsepalvelukrouvi.

Suppuralammen laavulla pitää ensiksi tarkistaa, olisiko aiemmilta kulkijoilta jäänyt jotain, ja sitten keskittyä toiveikkaaseen evästuijotukseen. Tällä kertaa onnisti, nuotion pohjalta löytyi makkaraa ja leipää!

 
 

Kesätuulet ovat taivutelleet metsiin monenlaisia riemukaaria, joiden alitse saimme kulkea:
Retkellä havaittua: Olja kuljeskelee metsissä tätä nykyä omissa mietteissään, ottaa välimatkaa eikä aina ole kuulevinaan, mitä sille sanotaan. Tuike puolestaan pysyttelee lähellä ja usein takana, paimentelee meitä muita pysymään kasassa. Paitsi... saaliiksi tulkittu jahdattava vei tälläkin kertaa molemmat koiruudet jonnekin kauas, paikkoihin, joista palattiin puolen tunnin kuluttua kieli maata viistäen ja kauan kestävän läähätyksen kera. Tässä asiassa eivät koirien kokemusasiantuntijuus ja uskollinen kuuliaisuus näytä muuttuvan harkitsevaksi järkevyydeksi: joka kerta lähdetään (kielloista huolimatta), juostaan turhaan ja joudutaan palaamaan nöyrinä takaisin. Että semmoista. 

Jos lauantaina kierretään Kaltimonjärveä, sunnuntai meneekin sitten punkkeja poisteltaessa. Kaikella mukavalla näyttää olevan hintansa.









sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Ystävyksiä ja ystävyyksiä

Kesä on siitä erityistä aikaa, että silloin ihmiset kulkevat toisissaan - ja jotkut heistä huomioivat myös lähistöllä liepeilevät koiruudet. Naapurin setä on yksi tällainen, se Eräherkkujen erätoimitsija ja Oljan erityisidoli:



Huomattavati pienemmät kesävieraat:


Hilla ja Helmi ovat siisteyttä ja puhtautta rakastavia tyttöjä - mummolan pihakin pitää aina pestä oikein kunnolla. Helmi on sitä mieltä, että myös Tuikkeen naama kaipaa puunausta - ja Tuike antaa kiltisti luvan naamavärkkinsä pesemiseen:



Eräs entinen jalkapalloilija testailee palloilurefksejään Oljan kanssa:
 
 
 
 
 
 

...pallo taisi sitten lopulta jäädä Oljalle:
 

Jotkut ovat niin tuoreita, että joutuvat ulkoilemaan vangittuina....

Huomenna heitä on enää kaksi - ja ylihuomenna yksi.

Ystävyksiä ja ystävyyksiä

Kesä on siitä erityistä aikaa, että silloin ihmiset kulkevat toisissaan - ja jotkut heistä huomioivat myös lähistöllä liepeilevät koiruudet. Naapurin setä on yksi tällainen, se Eräherkkujen erätoimitsija ja Oljan erityisidoli:



Huomattavati pienemmät kesävieraat:


Hilla ja Helmi ovat siisteyttä ja puhtautta rakastavia tyttöjä - mummolan pihakin pitää aina pestä oikein kunnolla. Helmi on sitä mieltä, että myös Tuikkeen naama kaipaa puunausta - ja Tuike antoi kiltisti luvan naamavärkkinsä pesemiseen:



Eräs entinen jalkapalloilija testailee palloilurefksejään Oljan kanssa:
 
 
 
 
 
 

...pallo taisi sitten lopulta jäädä Oljalle:
 

Jotkut ovat niin tuoreita, että joutuvat ulkoilemaan vangittuina....

Huomenna heitä on enää kaksi - ja ylihuomenna yksi.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Huoltosuhteen muutos?

Juuri ennen viikonvaihdetta kissaperhettämme kohtasi suuri onnettomuus, joka vei Lainatytön päivystävälle eläinlääkärille Ilomantsiin - seuraavanlaisin seurauksin:




Kotona on nyt sitten kuusi orpoa pikkumustaa - mutta onneksi Tuike osaa lohduttaa (ja varmaan se myös vähän kasvattaa):



Olja puolestaan on sitä mieltä, että äidillisyys ei ole sen juttu... Hoitakoon se, joka on tehnytkin, vai?