Pieni koira, iso muutos

Leimu on pieni koira, mutta se toi tullessaan uudenlaisen elämän. Sellaisen, jossa pitää käydä kaupassa, miettiä ostoslistaa, muistaa ruoka-ajat ja lääkkeenotot. Tiskata kippoja, luututa nurkkia. Ulkoilla säännöllisesti. Nythän meillä ollaan kuin ihmisissä kuunaan. 

Olja-rukka on edelleen valopäänä. Uupunut taudissaan ja kenties lääkkeissäänkin. Tänään jo luulin että siltä henki loppuu vaan ei loppunutkaan. 

 

Itselläni on sellainen hallitsijamainen olo, kun on kolme "alamaista" jaloissa. Tänään yllätin itseni laittamalla ruokaa itselleni - sellaista, jossa ruskistellaan ja mittaillaan desimitalla. Ja haudutetaan. Jotenkin on nyt oltu ihmisiksi uuden koiruuden myötä. 

Leimu saapui...

 ...ja kaikki muuttui. Katsotaan, koska kaikki muuttunut on osa tavallista arkea. Leimu saapui reippaana, mutta leimautui sitten nopeasti, varmuuden vuoksi, Päivin jalkoihin. Kipittää perässä kaikkialle - hyvästi intimiteettisuoja:). Nyt on taas apulainen kaikissa toimissa, leivonnassakin. 

Sisäsiisteys opittaneen pian - ekana iltana ei tullut yhtään "vahinkoa" sisälle. Tuike suhtautuu tulokkaaseen varauksella ja jännittäen, nostelee vähän ikeniään. Olja on ystävällinen ja utelias. Outo tötsä puolestaan jännittää pientä.

Nuorta ja vanhaa

Oljan poski on reistallut kauan ja arvelin, että josko ennen erään pienen koiran taloontuloa vielä yritettäisiin sitä kohentaa. No, lääkäri avasikin koko turpavärkin melkein, ja voi Olja-raukkaa. Tötsä päässä, pilli naamassa, elämä lääkehuuruista, poskea kirveltänee ja kutittaakin. Toivottavasti paranee! Lääkäri ei luvannut, sanoi vain olevansa "toiveikas". Lohtunakkeja kuluu pakettitolkulla.

 

Tuike tsemppaa ja on hengessä mukana. Huomenna tulee Leimu - siivosimme häntä varten. Ihan ikkunatkin pestiin. 

  

Muuten kesä onkin sitten mennyt ihan "kansanterveydelle".