Työssä ahertava bloginpitäjä ennättää ottaa kuvia vain illanhämärissä. Mutta parempi myöhään.
Maailma on pehmeä ja kaunis. Sitä kuusta kuuleminen (ja kuvan alareunaan unohtunutta koiraa...).
Pihalampullakin on talvihattu:
Lumen keskellä lapinkoira on levollinen ja voi suuntautua maailmaan lungisti ja linjakkaasti:
MINÄ taas olen sitä mieltä, että maailma on suurinpiirtein perseestä - ja tuon mielipiteeni julki kuuluvasti, kimakasti ja pitkin päivää...:
No, opettelehan nyt... tässä vieressä, rauha!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti