Tänään olimme Oljan kanssa osa Louhiojan Ajatusten polun avajaisväkeä. Ranta aukesi runoiksi:
Olja sai taas haluamaansa huomiota ja pienten käsien taputtelua yllin kyllin.
Täälläkin joki on noussut metsään - ja nostellut veneitä tullessaan:
Ja puihin on kasautunut lemmenlurituksia, vihreän runogallerian puitteisiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti