Tänään pääsimme mukaan Enon Luonnonystävien hiljaisuuden päivän retkelle Pohjois-Karjalan keskipisteeseen (siis keskelle ei-mitään). Olipa mukava retki - luonnossa ripisee ja rapisee syksy, ihmisten parissa solisee iloinen ajatustenvaihto. Olja ja Tuike sen sijaan: ei haukahdustakaan. On se hyvä, että edes jotkut ymmärtävät hiljaisuuden luonteen ja ytimen.
Lokakuinen lampimaisema - tyyni ja levollinen:
Pitkospuut ja polut houkuttavat - kuljettuja kulkuja katsomaan, tallattuja tantereita tarkkaamaan (Tuike on niin syksyn värinen, ettei oikein erotu maastosta):
Retkillä erityisen mukavaa on se, kun Ahon Markku keittää nuotiokahvit ja sitten istuu paikoilleen pitämään huolta siitä, että nelijalkaiset matkaajat saavat rapsutuksia riittämiin:
Makkaranpaistoajaksi joku pitää kuitenkin siirtää makoilemaan vähän kauemmaksi tarjoilusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti