lauantai 30. toukokuuta 2015

Ei itketä lauantaina, ei viitsitä murjottaa...

Tänään oli koiruusmukava lauantai - pitkän tauon jälkeen päästiin oikein kunnolliselle metsäkävelylle. Alakoitajoen kinkkinen maasto hoitui kuin leikiten, niin vauhdikkaita olivat tyttöjen meno ja meininki. Tuike paineli niin, että karvat jäivät metsään...

Ja vesielementti kiehtoi kummasti:

Vaikka Alakoitajoen reitti on aika lyhyt, sen varrelle mahtuu monenlaista maastoa ja maisemaa:

 

Yhdellä puulla on pahannäköinen syöpä, ja toinen uskoo kuolemanjälkeiseen elämään:


Taukopaikalle vei mukava silta. Pienen särön mukavaan retkeen teki joku, joka söi ilman lupaa jonkun makkaran.

Taukolaavun maisemaa. Tauno Palo was here:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti