Tänään teimme kokopäiväpatikoinnin osittain tuttuihin, osittain uusiin maisemiin. Lähdimme varhain aamulla Pamilolle, ja ideana oli kiertää Alakoitajoen retkeilyreitti. Pamilon vanha metsä on mahtava (ja suosittu ulkoilu-)paikka - mutta tänään onnisti: missään emme tavanneet yhtään ihmistä! Ihmiset ovat ihan ok, mutta vika (=haluttomuus kohtaamiseen) on meissä erakoissa...
Koitajoki on vanha uittojoki lukuisine koskineen, mutta nyt se on valjastettu ja kutistettu energiantuotantoon. Kovasti se silti vielä kuljettaa vettään, ajastaikaan, latvoilta alajuoksuilleen, koskesta toiseen, suvannosta suvantoon, pyörteestä pyörteeseen. Ja tarjoaa elämisen paikkoja linnuille, suuria hyppyjä esittäneille isokaloille, kasveille - ja varmaan myös kaikenmaailman sittiäisille ja sontiaisille.
Kuljimme Pamilolta Heinäjoelle Ilomantsiin ja takaisin - minkä jälkeen taivalsimme vielä Rupukkavaaran edestakaisin ja opiskelimme Kirjovaaran luontopolun Pamilolla. Siinä tuli matkaa kerrakseen, mutta kyllä kannatti. Luontopolku kulki vanhassa suojellussa kruununmetsässä ja koukkaili lopuksi Pamilonkosken partaille, kuohujen kupeeseen. Sinne pitää mennä uudestaan - ja muistaa tästä lähtien ottaa aina mustikkakipot mukaan.
Palokärki ei vissiin mustikoista perusta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti