Jaaha, nyt sitten metsässä kuljeskelun luonne muuttuu taas vähäksi aikaa
rajoitetummaksi ja kahlaavammaksi. Umpihangesta ei voi vielä puhua,
mutta tuskinpa siihenkään kauan enää menee...
Positiivisia
puolia asiassa on se, että talven riisuttua metsistä lehdet ja
kaadettua heinikot puiden ja muidenkin lunta kestävien kasvien muodot
tulevat esiin milloin mielenkiintoisina, milloin hellyttävinä rakenteina
ja ääriviivoina. Kuusi- ja mäntylasten, kaikenmaailman
talventörröttäjien:
Ja riemukaaret, joiden läpi kulkea: veni, vidi, vici:
Ja riemukaaret, joiden läpi kulkea: veni, vidi, vici:
Myös pihassa työt muuttuvat. Kohta joutunee kolailemaankin. Onneksi joskus käy tonttuja kylässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti