Kesä on mennyt kummallisesta keväästä toivuttaessa - uutta normaalia haarukoitaessa. Ehkä on tehty vähän vähemmän, vähän laiskemmin, vähän väsyneemmin... Tehty kuitenkin.
On kuljettu Karhunsalon tietä ja ihailtu sen varren kukka-antia. Valkolehdokkien kohdalla leijui makean hajuveden tuoksu:
Kauppareissulla on surtu kuollutta västäräkkiä ja ihmetelty, miten kissankellot nousevat kohti valoa melkein pelkästä asvaltista:
On kierretty Kaltimo, jälleen kerran - ja Olja jaksoi emäntäänsä paremmin...
On murehdittu vaelluspolun varren maisemia:
On iloittu kesävieraista ja oman pihan kukkaloistosta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti