Terveiset ja uuden vuoden toivotukset lumeen hukkuvasta maailmasta - on niin kaunista, että henkeä salpaa. Olen aina luullut, etten pidä talvesta, mutta pidän sittenkin ja aivan valtavasti! Kun jouluksi talkoilimme Eno-Seuran tempauksessa kynttilälyhdyt kirkon pihapiiriin, pohdimme etuoikeuttamme saada asua tällaisessa paikassa, jossa lumi on valkoista ja sitä tulee silloin kun pitääkin:).
Oljan ja Tuikkeen kanssa asiat ovat ennallaan - paitsi että Olja on valikoivasti vanha. Välillä se kuulee, välillä ei. Välillä se ontuu, välillä ei. Välillä se on liikkeissään kankea, välillä kipittää vimmatusti. Välillä posken vamma parantuu, välillä pahenee. Jotenkin samassa moodissa taidamme olla molemmat... Toivottavasti vielä vuodenkin päästä kuljetaan ja kolaillaan yhdessä näitä samoja maisemia.
Silti erityisesti Olja on aina siellä, missä tapahtuu, sitä kuusta kuunnellen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti