Leimu on pieni koira, mutta se toi tullessaan uudenlaisen elämän. Sellaisen, jossa pitää käydä kaupassa, miettiä ostoslistaa, muistaa ruoka-ajat ja lääkkeenotot. Tiskata kippoja, luututa nurkkia. Ulkoilla säännöllisesti. Nythän meillä ollaan kuin ihmisissä kuunaan.
Olja-rukka on edelleen valopäänä. Uupunut taudissaan ja kenties lääkkeissäänkin. Tänään jo luulin että siltä henki loppuu vaan ei loppunutkaan.
Itselläni on sellainen hallitsijamainen olo, kun on kolme "alamaista" jaloissa. Tänään yllätin itseni laittamalla ruokaa itselleni - sellaista, jossa ruskistellaan ja mittaillaan desimitalla. Ja haudutetaan. Jotenkin on nyt oltu ihmisiksi uuden koiruuden myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti