Iloisia ja ei-niin-iloisia asioita

Ensin iloinen: Jos koirien maailmassa olisi samanlaisia sukulaisuussuhteita kuin ihmisten maailmassa, niin Oljasta saattaisi hyvinkin tulla mummo tässä parin kuukauden kuluessa. Kukkipuun Takku on mennyt äskettäin naimisiin erään eteläsuomalaisen gentlemannin kanssa, ja jos onni (Onni) on suotuisa, pääsemme rotinoille kevään korvalla. 

 

Ja sitten se ei-ollenkaan-iloinen asia: Viiru-kissamme, Pesosen kaksoisveli, lähti viime maanantaina ulos oksenneltuaan ja itkeskeltyään kipujaan edellisen yön. Sen koommin emme ole nähneet sitä, ja aavistukset ovat kyllä kehnonlaiset. Vielä viikko sitten se makaili levollisesti omalla paikallaan:

Kyllä yksi kissa talossa = aivan liian vähän kissoja talossa.

Karkulainen

Tänään on sitten testattu ihmisen uskollisen ystävän uskollisuutta oikein kahteen otteeseen... Aamulla portti oli jäänyt auki (mitä ei yleensä koskaan tapahdu!) - ja laskin koirat ulos tavalliseen tapaan heti niiden syötyä (en siis tiennyt portin olevan auki). Puolen tunnin kuluttua huhuilin porukkaa sisälle - Tuike tuli mutta Se Vanhempi Koira oli painellut vapauteen, kohti Enon Eräherkkujen toimipistettä tietenkin. No, kiltisti se kiisi kotiin päin kun huutelin. 

Illansuussa istuin saunassa ja laskin koiruudet, kuten aina, pihalle odottelemaan. Istuin, nautin. Ja kun sitten siirryin saunalta tuvalle ja kutsuin koiria mukaan, huuteluuni vastasi taas vain Tuike. Eräs oli teillä tietymättömillä. Ja portti oli kiinni. Se Vanhempi Koira on taas kehitellyt, paksun lumen aikaan, itselleen jonkun näppärän tavan päästä aidan yli. Onneksi sen ajatuksia on helppo lukea niin että sitä osaa aina lähteä etsimään oikeasta suunnasta - nytkin löytyi helposti ja tuli kutsuttuna kiltisti.

Mutta kun aamu koittaa, aita saa vahvistuksia kriittisiin kohtiinsa. Oljassa on näköjään paljon koiruutta; se esittää uskollista palvelijaa (????) mutta lähtee nopeasti etsimään parempia eväsapajia heti kun näkee mahdollisuuden sellaiseen. Tuike-kierolainen sen sijaan ei lähtenyt edes avoimesta portista. Hm. 

Elämän hankkimisen aika?

Kyllä alkavat toistaa itseään nämä blogipäivityksemme - olisikohan aika lähteä etsimään elämää? No, laitetaan nyt sitten muistiin tämän viikonvaihteen kuvakavalkadit, vaikka mitään sen erityisempää ei pienessä pihapiirissämme olekaan tapahtunut. Sen liepeillä kyllä. Ensimmäisessä kuvasarjassa esitämme Tuikkeen suupallo-ottelun itsensä kanssa. 

Seuraavassa esiintyvät Majakka ja Perävaunu. Ihan en ole varma, kumpi on nyt kampi, koska hormonit saavat Tuikkeen pullistelemaan yli sille sallitun aseman äyräiden, vaihteeksi taas.

Seuraavassa kuvasarjassa esiintyy Viikonvaihteemme Väriläiskä:

Ja sitten Tonttu Torvinen:

Että semmosta. Hakusessa elämä.

Ulkoilu on muuttunut lumitöiksi...

...ei mene talvi tavoittansa. Tosin mitään logiikkaa ei näissä nykyisissä kelien vaihteluissa enää taida olla. Ei ole logiikkaa myöskään Oljan ja Tuikkeen karvanlähtöjen ja -uusiutumisten kanssa - mikä aika tammikuu nyt on lämmittäjästään luopua? 

Koirat näyttävät nyt justiinsa siltä, että kyllä saattavat Katselmusruusukkeet mennä muihin ilmansuuntiin... Tuike on jopa ihan erivärinenkin kuin kesäaikaan, paikoitellen:

Olja pyyhki hankea itsellään:

Ja sitten otettiin käyttöön harja:

Kolmas pyörä on liikkunut parissamme jokusen viikon. Olja ja Tuike selvästi ovat sitä mieltä, että "ei olla ton kaa". Tuikkeen uteliaisuus kuitenkin vie joskus voiton laumasolidaarisuudesta:

Ihan kiltisti Tuike jo osaa suhtautua välttämättömään. Ja pikkuhiljaa aloitellaan Katselmusharjoittelu, kaikesta kapisuudennäköisyydestä huolimatta. Kyllä on mukavaa, että tapahtuma on täällä ja että voidaan osallistua! Sanotaan sitten siellä, että ei ole koiraa karvoihin katsomista.
 

Tammikuumme traditio...

...junantuoma, saapui Enoon eilen - tuo tokot läpäissyt ja sertinkin saanut:

Kiitos hyvästi maaseudunrauha ja hiljaisuus - kaupungin häly on keskuudessamme. Tuike vähän yritti murahtaa, mutta jätettiin yritykseksi. Mahdumme samaan mökkiin, kun vain korvamme kestäisivät. 

Enossa saa pistäytyä kylässä ilman ajanvarausta. Eilen vierailimme eräällä Toimistolla, päiväkahvin aikoihin. Tässä huushollissa löytyy nelijalkaisillekin aina jotain. Mutta ensin pitää odottaa - kursailla suomalaiskansalliseen kahveekulttuuritapaan.

Ja sitten tulee lupa, voi autuus:

Välipalan jälkeen kiitellään, lämmitellään ja sitten jatketaan matkaa pakkaseen. Tuikkeen turkki ei kyllä nyt ole paras mahdollinen pakkaseste...

Sisätöiksi...

...on mennyt elämä, kun pakkasmittari laskeutui -30 asteen tuntumaan. Energiaa olisi, mutta nyt ei edes lumitöitä luoja suo (onneksi!). Koiruuksilla on jotenkin levotonta - onko pitkien kävelyjen kaipuuta vaiko kenties huolta mökin ympäristössä kulkevista ilveksistä tai susista? Outoja ovat, joka tapauksessa. Vai olisivatko hormonit lähteneet liikkeelle jäätävästä kelistä huolimatta; Tuike ainakin on päättänyt vaihtaa karvansa pakkasten kunniaksi. Noinkohan tuo nyt tarkenisikaan kunnolla ulkoilmassa? Itse se kuitenkin näyttää olevan sitä mieltä, että tarkenee. Avaa ovi, please...

No enkä avaa... otetaan aikamme kuluksi ja elämän puutteessa jokunen kuva, tule Oljakin poseeraamaan. 

Ja sitten kamariotoksia...

...ja lähikuvia. Edelleen Olja taitaa olla maailman kaunein lapinkoirarouva. 

No jos et kerran ovea aukaise, miten olisi tuo ikkuna?

Hm... pitänee kaivaa pakastimesta pari isoa luuta ajankuluksi. Ja ensi viikollahan tämä huopatossuhiljaisuus päättyy, kun eräs kuuluisa issikka saapuu loppukuuksi vieraaksemme. Sitä odoteltaessa kuunnelkaamme äänettömyyttä.

Tuli tänne Tuomas kulta, toipa joulun tullessansa...

...ja toi myös lauman vieraita, niitä vain tuli ja meni, meni ja tuli, ovista ja ikkunoista. Oli isoa ja pientä, läheltä ja kaukaa, hyvinkin kaukaa toisilta mantereilta. 

Eräs tietää ja tuntee tietoisuusteollisuuden uusimmat virtaukset - Salama McQueen, Angry Birds: so last season... Tänään kaikkialla käkättävät kätyrit:

Uuden vuoden alettua Eastpepper-kuntosali laittoi Enossa lapun luukulle. Tämä tietää nyt sitten vapaapäivälenkkien holtitonta pidentymistä... 1.1.2016 taivallettiin 15 kilometriä...

Lenkin jälkeen uuvuttaa:

Voisitko vain rapsuttaa ja laittaa sen kameran pois...