Ystävyksiä ja ystävyyksiä

Kesä on siitä erityistä aikaa, että silloin ihmiset kulkevat toisissaan - ja jotkut heistä huomioivat myös lähistöllä liepeilevät koiruudet. Naapurin setä on yksi tällainen, se Eräherkkujen erätoimitsija ja Oljan erityisidoli:

Huomattavati pienemmät kesävieraat:

Hilla ja Helmi ovat siisteyttä ja puhtautta rakastavia tyttöjä - mummolan pihakin pitää aina pestä oikein kunnolla. Helmi on sitä mieltä, että myös Tuikkeen naama kaipaa puunausta - ja Tuike antaa kiltisti luvan naamavärkkinsä pesemiseen:

Eräs entinen jalkapalloilija testailee palloilurefksejään Oljan kanssa:

 

 

 

 

 

 

...pallo taisi sitten lopulta jäädä Oljalle:

 

Jotkut ovat niin tuoreita, että joutuvat ulkoilemaan vangittuina....

Huomenna heitä on enää kaksi - ja ylihuomenna yksi.

Ystävyksiä ja ystävyyksiä

Kesä on siitä erityistä aikaa, että silloin ihmiset kulkevat toisissaan - ja jotkut heistä huomioivat myös lähistöllä liepeilevät koiruudet. Naapurin setä on yksi tällainen, se Eräherkkujen erätoimitsija ja Oljan erityisidoli:

Huomattavati pienemmät kesävieraat:

Hilla ja Helmi ovat siisteyttä ja puhtautta rakastavia tyttöjä - mummolan pihakin pitää aina pestä oikein kunnolla. Helmi on sitä mieltä, että myös Tuikkeen naama kaipaa puunausta - ja Tuike antoi kiltisti luvan naamavärkkinsä pesemiseen:

Eräs entinen jalkapalloilija testailee palloilurefksejään Oljan kanssa:

 

 

 

 

 

 

...pallo taisi sitten lopulta jäädä Oljalle:

 

Jotkut ovat niin tuoreita, että joutuvat ulkoilemaan vangittuina....

Huomenna heitä on enää kaksi - ja ylihuomenna yksi.

Huoltosuhteen muutos?

Juuri ennen viikonvaihdetta kissaperhettämme kohtasi suuri onnettomuus, joka vei Lainatytön päivystävälle eläinlääkärille Ilomantsiin - seuraavanlaisin seurauksin:

Kotona on nyt sitten kuusi orpoa pikkumustaa - mutta onneksi Tuike osaa lohduttaa (ja varmaan se myös vähän kasvattaa):

Olja puolestaan on sitä mieltä, että äidillisyys ei ole sen juttu... Hoitakoon se, joka on tehnytkin, vai?

Ilmoja pidelty

Kesä on ollut kesäinen - ja hyvä niin. Välillä keli on ollut läähätystukala, välillä jytäkkä ukkonen on tärisyttänyt pikkukotiamme sen perustuksia myöten. Kun jyrinä lähestyy, Olja valpastuu vartioimaan turvallisuuttamme urhoollisesti, Tuike jatkaa unosiaan:

Urheita, kovasti rohkeita, ovat myös joka paikkaan ennättävät ja maailman suuruuteen vähitellen havahtuvat pikkumustat:

...ja rohkea myös rokan syö - vaikka sitten ison koiran kupeessa (kupista?)

Pitkälle kävelylle lähtijät ottavat näillä keleillä sääriskin, mutta onhan se otettava ja lähdettävä. Itikkailta Häihänniemessä, juuri ennen sadekuuroa:

Ulos häkistä, avaraan maailmaan

Tänään avasimme kissahäkin oven ja aloimme opetella elämistä samassa vapaassa tilassa. Suuri on maailma, vaikka mökkimme onkin pieni.

Pienet urheat kissapojat (kaikki ovat muuten poikia) - ei huolen häivää, ei pelon pipanoita, vaikka isojen koirien keskellä pitää pärjätä: 

Lainatyttökin siirtyi matolle pesuettaan ruokkimaan. Ja kun mamma lähtee ulos töihinsä, lapset löytävät turvan toisistaan:

Yksi lapsosista syntyi paljon pienempänä kuin muut ja on kasvanutkin ihan eri tahtia, pysyen pienempänä ja vaaleampana kuin muut - sillä kun ei oikein ole ollut voimaa taistella ruuasta muiden, noiden isompien ja vahvempien jyrätessä. Emokin suhtautui lapsoseen alussa tylysti: kantoi kaapin taakse kuolemaan pohtien todennäköisesti, ettei tälle kannata "allokoida resursseja"... No, kannoimme lapsen takaisin, ja nyt siitä alkaa kehkeytyä oikein kaunis kissapoika - kuin siitä kuuluisasta rumasta ankanpoikasesta se kuuluisa joutsen, silloin "olipa kerran" -aikaan.  

Lapsia ja koiria

Tänään taas saimme todistaa paimensukuisen lapinkoiran lapsiystävällisyyttä:

Hilla laittoi kyltin kissavauvojen häkkiin - että osaavat paikkansa:

Ja osaavathan ne: