Luonnetta vai ei?

Tänään testattiin oikein kolmen tuomarin voimin, onko Oljalla luonnetta vai ei. Jos oikein ymmärsin, ei hirveästi ole - ainakaan temperamenttia ja taistelutahtoa (onneksi, todetaan kotona). Sen verran pisteitä saatiin kuitenkin, että enää emme voi osallistua moiseen koitokseen. Testipaikalla kuvaajana toimi Veera L.

Onhan Oljalla luonnetta - sisäistä kauneutta, ja ulkoista myös:

Kotosalla sitten jatkettiin Tähden ja Tuikkeen kanssa. Löytyi temperamenttia ja taistelutahtoa.

Kahdessa alimmaisessa kuvassa vedetään kolmen koiran voimin eri suuntiin vanhaa nallenriekaletta. Olja voitti, vaikka testissä ei suostunut käymään vääntöä testaajan kanssa niistä kummallisista härpäkkeistä, joita tarjottiin.

Syksyn värinen koira

Tänä aamuna näytimme Tuikkeelle lisää tärkeitä paikkoja. Myös niitä vaaransellaisia.

Hyvin kuitenkin pärjättiin taas. Olja on ottanut paljon vastuuta siinä, kun yritämme Tuikkeelle osoittaa, miten meillä elellään.

Luminen talvi ja vetinen kesä ovat saaneet jatkokseen vesisen syksyn. Jotain muutakin voisi jo vaihteeksi olla tarjolla...

Riistaparkki, syksynvärinen - kuin Äiti Maa (...hm... miettii feministiä leikkivä):

Tässä päivänä muutamana yritimme päästä pois ruuhkaisesta Jyväskylästä. Kokemus oli ahdistava, ja autokin kuumeni myötätunnosta. Enossa kävellään tällä hetkellä kuin taulussa, leppoisasti, kohtuullisesti, värien terapiassa. Kyllä olemme etuoikeutettuja!

(Polun)pään avaus

Tänään (vasta) teimme rohkean avauksen ja lähdimme Tuikkeen kanssa hihnattomalle metsälenkille taidepolullemme. Hienosti meni - harmi, ettei kamera lähtenyt mukaan.

Syksyinen metsä on taidetta täynnä. Värien skaalaa ja lisänä vielä sienien syksyistä hattumuotia. Maanläheiset värit näyttävät olevan siinä muotimaailmassa nyt in. Ja tuoksut! 

Huomenna uudestaan. Läheinen kanava ei osoittautunut niin uhkaavaksi kuin pelkäsin - vesi on noussut metsään ja tarjoaa oivan kahlaamisalueen sellaisenaan. Kanavalle asti ei uteliaankaan vesipedon tarvitse nyt vaivautua.

Kolme sanaa sinulle...

...ole ystävä minulle!

Ollaan kuin kissa ja koira? Ollaanko kissaa ja koiraa?


...hmm... kukahan on keittiön maton muuten tuollaiseksi repinyt...?

Nyt on jo aika hämärää - voitais vaikka pussailla?

No en tiijä sittenkään...

Uusia tuttavuuksia

Tänään Tuike tutustui Jussiin ja Minnaan. Varmaan tavataan jatkossakin, kerran jos toisenkin... Mutta sylissä voi sitten killistellä joku toinen:).

Yksilöllistä huomiota, osa 2

Tänään oli jännittävä päivä: Tuike pääsi maailmalle. Matkasimme autolla piiiiiiitkän matkan Lehmoon saakka, missä pelattiin jalkapalloa teemalla "Pallo on yhteinen - punainen kortti rasismille". Tuike (puhdasrotuisena paimensukuisena) ei hyväksy rasismia muuta kuin koiramaailmassa - jossa sekin on omituisten ihmisten keksintö. Häntä heiluu ja meille saa tulla!

Tuikkeesta tänään huolehti pääasiassa osaava junior handlerimme Sara:

Olipa paljon uudenlaista pohdittavaa ja ihmisiä pilvin pimein. Välillä piti oikein sammakkoperspektiivistä katsella sitä touhua.

Nälkäkin meinaa tulla, onneksi Meille saa tulla -joukkueen huoltaja oli varustautunut hyvin päivään:

Ja sitten filmi katkesi totaalisesti - vaikka olisivat Tuikkeen päällä pelanneet futistaan, tämä ei olisi huomannut mitään...

Laitetaan tähän vähän kuvia muistakin sporttisista rasisminvastustajista. Otso ja kummitäti:

Isä, poika ja pallo. Se meidän kuviomme...:

Hienosti meni Tuikkeen matka maailman ympäri, autoiluineen päivineen. Lisää tällaista!

Yksilöllistä huomiota, osa 1

Tässäpä kuvia Oljan taannoiselta retkeltä Vekarukselle, Enon Eräherkkujen henkilökunnan kera. Kyllä tällä hyvien ihmisten kylällä koirien kelpaa...

Olja ja naapurin setä upeissa metsämaisemissa:

Riippusillalla, yhdessä varmuuden vuoksi:

 

Vähän pienemmällä sillalla:

 

Maastoutumisyrityksiä:

 

Vetisen kesän peruselementti:

Kyllähän se retkeily uuvuttaa. Kiitos mukavasta päivästä!

Kuvaaja näissä otoksissa on ollut enimmäkseen Sonja P.