Meillähän ei olla mitään erityisen innokkaita talvi-ihmisiä, sellaisia winterlovereita, joiden mielestä lumi ja pakkanen olisivat jotenkin ylenmäärin hehkutettavia asioita. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että kun tässä päivänä eräänä käväisin työmatkalla Pasilassa (ankeimmasta ankeimman oloisessa likamiljöössä), tajusin, mitä elämänlaatua puhtaaseen asuinympäristöön kiinnittyykään! Vaikka meillä täällä Savo-Karjalan sydänmailla ei olekaan kummoisia kulttuurispektaakkeleita, shoppailutaivaita tai työpaikkojakaan - ja vaikka väkikin vähenee koko ajan - niin meillä on puhdasta lumista metsää, johon auringon kelpaa kurkistella tällaisena maaliskuisena pyhäpäivänä:
Kävimme taas vakiomaastossamme katsastamassa latujen kunnon... Tällä kertaa tapasimme myös hiihtäjiä, mutta hienosti totesimme kaikki mahtuvamme samaa latua tallaamaan. Koirat osasivat jo ennakoida hiihtäjien lähestymisen ja tiesivät, että aina silloin kannattaa kiinnittää huomio vain Päivin taskuun, josta kaiveltiin muutama välipala hiihtoväen ohimenoa odoteltaessa. Hiihtäjä tulee:
Oljalle odotellaan juoksua että päästäisiin sulhasiin. Ei näy, ei kuulu. Onkohan se päättänyt siirtää lisääntymistehtävän jo laumansa nuoremmille?
Majakka ja Perävaunu, mutta Kumpi on Kampi?
Lähikuvia:
Ryhtiä florassa ja faunassa:
Kotiin kävellessämme radiossa soi tämä:
https://www.youtube.com/watch?v=oWKFPAzz6RM
Ja siltä elämä juuri sillä hetkellä maistui!
******************
Tähän on pakko lisätä vielä yksi arkisen elämänlaadun ulottuvuus: rakennus, jossa käymme päivittäin töissä. Voiko olla yliopistokampuksellamme kauniimpaa työympäristöä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti