Alkutalvi oli ankara, mutta viimeksi kuluneet viikot ovat antaneet sitten mielenrauhallista tasoitusta - tarjolla on ollut niin paljon valoa, kuulautta, kirkkautta, helmeilyä... mitä vielä. Puuterilunta, pumpulilunta, sokerilunta... Syksyihmisenkin valtaa sellainen talvi-voi-joskus-olla-oikeasti-kohottavaa-aikaa-mielentila. Ja lapinkoira tietysti ymmärtää hyvän päälle. Tänään sitä hyvää koettiin oikein kunnolla ja moneen otteseen.
Kuljimme hoidettua talousmetsää:
...ja pellolle istutettua koivikkoa:
...kunnes löysimme metsän, joka saa ainakin toistaiseksi kasvaa ihan itsekseen, itseään varten:
Matkan varrella ohiteltiin myös hylättyjä taloja, autioita pihoja. Haikeita, kauniita:
Haikean hetken mentyä tanssittiin lumessa - ja ladulla:
Pajut alkavat synnytellä kissojaan:
Ja oravat ja jänikset pitävät bileitään:
Bilevieraat (keitä sitten lienevätkin) eivät ole poistuneet jälkiä jättämättä:
Vielä iltakävelylläkin onnisti: näimme ihan oikean haloilmiön, sellaisen sateenkaaren väreissä loistavan palikan pilvihunnuissa, auringon pyrkiessä öiseen piilopaikkaansa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti