Kesää kummallisen kevään jälkeen

Kesä on mennyt kummallisesta keväästä toivuttaessa - uutta normaalia haarukoitaessa. Ehkä on tehty vähän vähemmän, vähän laiskemmin, vähän väsyneemmin... Tehty kuitenkin. 

On kuljettu Karhunsalon tietä ja ihailtu sen varren kukka-antia. Valkolehdokkien kohdalla leijui makean hajuveden tuoksu:

 

 

Kauppareissulla on surtu kuollutta västäräkkiä ja ihmetelty, miten kissankellot nousevat kohti valoa melkein pelkästä asvaltista: 

On kierretty Kaltimo, jälleen kerran - ja Olja jaksoi emäntäänsä paremmin...

On murehdittu vaelluspolun varren maisemia:

 

On iloittu kesävieraista ja oman pihan kukkaloistosta:

Ja on käytetty Olja hammaslääkärissä - kaksi isoa hammasta meni, mutta onneksi vielä monta jäi.

Metsäläiselämä ...

...onkin noussut arvoon arvaamattomaan. Tämä hyvin kummallinen kevät pakottaa ihmiset kuljeskelemaan kaukana toisistaan, ja Vallisärkän maisemat tulevat nyt enemmän kuin isoon tarpeeseen. Tienoo alkaa olla tuttu, mukavalla tavalla hallussa. Mustikin saapui iloksemme harhailtuaan yli kaksi kuukautta teillä tietymättömillä. Hyvässä kunnossa tuli, joten joku varmaan on sitä hoidellut eikä kissa katsonut aiheelliseksi kotiutua ollenkaan. Olihan se harmillinen, kissaa kaipaava ja etsiskelevä elämänpätkä. Liekö tarjoilu muualla sitten loppunut, kun Master of the House päätti palata?

Vanha kuva - nyt metsässä alkaa olla mukavampaa, kun lumet sulavat nopeasti.

No eihän se talvi tullut...

...eikä sen nyt enää tähän aikaan tarvitsekaan tulla. Metsissä ja teillä liikkuminen on ollut helppoa, eivätkä lumityötkään ole kuormittaneet kummemmin. "Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti..." Meditaatiokävelyjä, "tietämättään tietämistä". Tulisikohan tällä tavalla kuljeskeltua, jos koiria ei olisi? Tuskin.

 

 

 

 

Metsän riemukaari.

2020 - Uusi vuosi, uudet kujeet?

Tai sitten hyvin hyvin entiset. Laatuaikaa kotona, pieniä vieraita aika ajoin, kävelyä Karhunsalon teillä ja Vallisärkän ja Tannilanvaaran maastoissa. Mitäpä sitä hyvää elämänrytmiä liiaksi vaihtelemaan.

Talvi on toistaiseksi ollut kevyt, pakkaseton ja vähäluminen. Tänään Vallisärkän hangilla tuntui jo maaliskuulta. Voi kun näin jatkuisikin. Koirat eivät taida tarvita edes talviturkkiaan, ainakin laiskasti sitä kasvattelevat.

 

 

 

 

Oljalla on ollut jotain ajoittaista häikkää oikean takalonkan tai -jalan kanssa - pitää seurailla ja tarkkailla. Toivottavasti ei tarvitse mitään operaatioita... Välillä sen on vaikea tulla alas sohvaltaan, välillä juoksee metsässä kuin pieni orava. Tiedä häntä minkä sitten. Häntä tuskin tietää kuitenkaan mitään... heiluu ja huiskuttelee ihan tavalliseen tahtiin. Joko alkaa ikä painaa vanhaa rouvaa? Eeeeeeei! Tuike on ihan liian pösilö laumasta vastaamistehtäviin... Tai ainakin esittää sellaista.

 

 

 

Syksyn viimeisiä päiviä

Kesä 2019 oli laimea retkikesä; aika tuntui menevän koko ajan johonkin muuhun mukamas tärkeään, työtöihin ja niiden suunnitteluun. Laiskan kiire lauantaina, laiskan kesäkiire syksyllä. Vasta ensimmäisten lumien aikaan päätimme siis tehdä tämän vuoden viimeisen päivänmittaisen vaelluksen. 

 

 

Vaelsimme ja rämmimme pehmeässä ensilumessa Suppuralammelle päiväteelle. Päivä metsässä teki hyvää mielelle ja sielulle. Jalat kyllä kastuivat ja lonkat kipeytyivät... Lampikin alkaa hiljetä talviunilleen.

 

Kaltimonkierron varrelle on ilmaantunut uusia "tässä-oli-ennen-metsä"-aukkoja. Jokunen douglaskuusi (mikä semmoinen lienee?) oli jätetty paikoilleen. 

 

Aukot eivät liene hyväksi sellaisille, joille erilaiset puunkolot ovat tärkeitä... eivätkä ne ole oikein esteettisiä silmällekään. Onneksi kannot korjaavat maisemaa omalla pienellä tavallaan, täytekakkumaisesti:

Kaikenlaista harmia

Kyllä nyt koko syksyn on työnteko haitannut pahasti kaikenlaista mukavaa tekemistä - retkeily on jäänyt vähiin, ja kaikki vähäinen vapaa-aika on mennyt pihatöissä. Talveen kun pitää varautua taas kerran. 

Tyyyyyylsää, totesivat Olja ja Tuike ja päättivät pudottaa karvansa tässä pakkasia odotellessamme:

 

 

 

Onneksi silloin tällöin taloon poikkeaa joku, jolla on aikaa (ainakin kuvauksen verran) kiinnittää huomiota myös nelijalkaiseen talonväkeen:

 

Olja sai tästä syksyn hylkynä olosta tarpeekseen ja tulehdutti ensin hampaansa ja sitten juuripaiseen puhkeamisen myötä levitteli bakteerit silmiinsäkin. Jos ei ole koiraa karvoihin katsomista, katso silmiin...

  

Ja nyt on sitten rohtoa jos jonkinmoista ja edessä hammaslääkäriin meno:

Kesäkuvia

Tämä kesä on mennyt huiskishaiskis ja suitsaitsukkelaan. Pitkät päivävaellukset ovat jääneet vähiin - arki on ollut repaleisen sosiaalista ja pyhä kulttuuritapahtumakulkemista. Onneksi on Vallisärkkä! Sellaiset puolivillaiset ja puolipäiväiset ex tempore -retket sopivat mainiosti Vallisärkkä-Karhunsalo-tienooseen. Kuvia sieltä ja täältä, pitkin ja poikin kesää:

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt me kaikki sitten olemme viehättyneet mustikoista, koirat ja Päivi.